Käärmeöljyn myyntiä hevosille

Bongasin Dr David Marlinin facesta hyvän postauksen siitä miten erottaa ”käärmeenöljymyyjän” ja ajattelinpa tarttua aiheeseen. Käärmeenöljyllä tarkoitetaan tietysti niitä hevosten hyvinvointia edistävinä markkinoitavia tuotteita, joiden vaikutus onkin sitten vähintään kyseenalainen. Hevosten hoito ja ruokinta on iso bisnes, eikö totta? Tämä tietysti houkuttelee markkinoille kaikenkarvaisia tuotteita, joista ei todennäköisesti ole hyötyä, monesti ei ehkä haittaakaan mutta toisinaan voivat olla hevoselle jopa vahingollisia.

Joku varmasti jo miettii että mitäpä sitten, kukin saa tehdä omalla hevosellaan mitä haluaa ja jos on kuullut että jostain tuotteesta, olkoon se tässä vaikka se käärmeöljy, on ollut hyötyä jonkun toisen hevoselle samassa tilanteessa, niin miksipä ei kokeilla? Näissä tuotteissa vain on muutamia perustavaa laatua olevia ongelmia ja kannattaa miettiä asiaa seuraavista näkökulmista:

  1. Perustuuko markkinointi yrityksen väittämiin toimivuudesta, onko tuotteesta tutkimuksilla vahvistettua näyttöä siitä että aine/ainesosat todistettavasti vaikuttavat kuten luvataan? Jos tieteellistä näyttöä on, onko tutkimukset tehty rotilla vai riittävän kattavasti hevosilla? Esim. tiedustellessani kerran erästä luontaistuotteesta rehufirmalta, oli vastaus ”Luontaistuotteilla on harvemmin laboratoriotutkimuksia ihmis- tai eläinpuolella.” – aivan! – silti kyseistä tuotetta markkinoidaan mm. väittein: ”tasapainottaa hormonitoimintaa, hoitaa kiimahäiriöitä, käytöshäiriöitä ja cushing taudin oireita sekä muita hormonaalisia ongelmia.” – aika vakuuttavaa, jos näin olisi, mutta epäilen. Mistä myyjä tietää tämän, ellei asiaa ole edes tutkittu? Jos tuotetta markkinoidaan sanalla ”hoitaa” – tuotteen todellakin todistettavasti täytyisi myös hoitaa.
  2. Jos markkinoinnissa luvataan että tuote parantaa kaiken mahdollisen nivelrikosta löysään mahaan kannattaa suhtautua asiaan kriittisesti. Sellaista ihmetuotetta ei ole vielä keksitty joka käy kaikkeen, ei ole. Jos olisi, olisi maailmasta varmasti parannettu jo syövät ja kaikki muutkin sairaudet. Eikä ole vaikka asiasta miten kauniisti puhuttaisiinkin ja vaikka miten löytyy esimerkkejä elävästä elämästä – sattumalla on liian suurin merkitys jos asiaa ei ole tieteellisesti tutkittu. Jos tuote on hyvä, ei myöskään liene ongelma todistaa sen toimivuus tieteellisesti? Jos tutkiminen on kallista, ei sekään liene ongelma jos tuote on hyvä ja voi olettaa että se maksaa itsensä takaisin todistettavasti toimivana? Jos esim. väitetään että tuote parantaa hengitystieinfektion, mistä markkinoija tietää olisiko sairaus parantunut samassa ajassa muutenkin? Myyjällä on vastuulla on todistaa että markkinointiväittämät ovat totta ja ne on muotoiltava niin että niillä ei johdeta kuluttajaa harhaan.
  3. Jos myyvällä taholla on osoittaa heidän itsensä tekemä tutkimus vaikuttavasta asiasta, suhtaudu edelleen kriittisesti. Puolueeton tutkimus vahvistaa tuotteen vaikutuksen, puolueellinen todennäköisesti on tehty vain edistämään myyntiä.
  4. Mieti voiko vaikuttavuuden takana olla joku muu ilmiö. Esimerkkinä magneettituotteet, joita markkinoidaan esim. lihas-, nivel- ja jänneongelmiin. Magneeteilla ei ole tieteellisesti todistettu olevan vaikutusta em. vaivoihin. Se ei toki tarkoita sitä etteikö esim. itse loimittaminen (riippumatta siitä onko loimessa magneetteja vai ei), voisi edesauttaa esim. lihasongelmissa. Magneetti-keskusteluissa usein sanotaan että tuote on auttanut henkilöä itseään, lumevaikutus toki toimii ihmisillä – ja sehän on ihan fine, jos avun saa vaikka lumeella – mutta valitettavasti lumevaikutus ei toimi hevoseen. Lume vaikutus sen sijaan toimii myös eläimen omistajaan, eli omistajasta voi ”tuntua” että eläin voi paremmin, vaikka tuotteella ei edelleenkään olisi todistettavaa vaikutusta eläimeen.
  5. Muista että yrityksen tavoite on aina myynti. Hyvä perusesimerkki on valkuaisrehusäkin kyljessä olevat suositusmäärät eri hevosryhmille, usein siitostammojen kohdalla suositusmäärä on noin 2 l/pv. Valkuaisen tarvehan on täysin riippuvainen korsirehusta, olen useana vuonna laskenut tarpeita ja vielä en ole päässyt täydennystarpeessa yli 5 dl/pv. Kumpi myy enemmän, 2 l/pv vai 5 dl/pv? Äkkiseltään voi tuntua että mitäpä sitten, tamma kuitenkin kasvattaa varsaa ja imettää – liika valkuiainen kuitenkin rasittaa tamman elimistöä, lisää virtsaamista, mikä voi lisätä kivennäisaineiden poistumista elimistöstä ja valkuainenhan lisää maidon määrää (ei niinkään vaikuta sen laatuun) -> varsakin voi olla ripulilla liiasta maidontuotannosta jne – eli ongelmatontakaan se ei ole. sen lisäksi että muutenkin tarpeetonta. Tämän lisäksi kulutat tarvetta enemmän rahaa rehuihin. Tee kotiläksyt, selvitä omien hevosten yksilöllinen tarve ja tee hankinnat perustuen faktaan. Tämä harrastus on kallis, mutta monessa kohtaa voi säästää., mm. suhtautumalla sopivan kriittisesti myytäviin tuotteisiin.

Kaikki meistä varmasti sortuu silloin tällöin muoti-ilmiöihin ja epätoivoisessa tilanteessa jossa perinteinen lääketiede ei ole toiminut tai milloin siihen ei haluta turvautua, on varmasti moni valmis kokeilemaan mitä tahansa mikä ehkä toimii tai on toiminut jollain (eli oletetaan että juuri tämä yksi juttu oli se ratkaiseva). Näissä tilanteissa perusteluina on usein myös se, että riippuen keneltä kysyy, saa eri vastauksen siihen missä vika on tai miten sitä pitää hoitaa (jopa eläinlääkärien välillä) –  tämä ei kuitenkaan poissulje sitä että hevonen on ansainnut perusteellisen tutkimuksen ensin, jotta voidaan poissulkea tavallisimmat vakavammat ongelmanaiheuttajat ja hoitaa ne todistettavasti toimivin keinoin.

Sellaista munkinpippuria ei ole joka ratkaisee kerrasta jokaisen hevosen kohdalla kaikki ongelmat, suhtaudu kriittisesti ja vaadi valideja tuloksia toimivuudesta!

 

PS. Kannattaa seurata Dr David Marlin Facebookissa, varoituksena kuten hänen sivuillaankin, sivu on tutkijan ylläpitämä ja perustuu tieteelliseen faktaan, ellet perusta tieteestä, ei todennäköisesti pidä hänen sivustaan 😀

 

 

Mainokset

Vuosi lähenee loppuaan

Perinteiseen tapaan vuoden lopussa tulee olo että täytyy koota vuoden tapahtumat yhteen postaukseen. Vuosi on ollut päätösten ja tekojen aikaa ja paljon onkin tapahtunut.

Alkuvuonna sain vihdoin viimein päätettyä että se mihin hevosten kanssa eniten riittää motivaatiota on ajaminen, ihan sama päädytäänkö valjakkokisoihin vai ajellaanko omaksi iloksi mutta ajaminen on se mihin haluan aikaani laittaa. Niinpä kevään mittaan sain hyväksyttyä ajatuksen, että jostain on luovuttava jos haluaa tehdä eniten sitä mikä on kivaa – ponimäärä pitää saadaa tiputettua puoleen ja kasvatustoiminta loppuu tähän vuoteen. Kasvatus on aina ollut lähellä sydäntäni eikä voi sanoa etteikö sillä saralla olisi onnistuttu hyvin, silti omaa motivaatiota on syönyt monet epäonniset ongelmat mitä meillä on ollut esim. varsomisissa, realiteetit ovat ns. tulleet vuosien mittaa selväksi ja varsomisia varjostaa aina suuri huoli, joka tietysti syö iloa koko touhusta.

Toinen ongelma on se että kasvattajana ei tietenkään ole tarkoitus kaikkia varsoja pitää, kun vuodesta toiseen tekee parhaansa, jotta joka varsa saa hyvän alun elämään ja vuodesta toiseen tahkoaa niitä myydessä saadakseen edes suurimman osan varsottamisen kuluista hinnassa pois, niin jossain vaiheessa on todettava että oma tili ei kestä muille myymistä niin kivaa kuin varsojen kasvattaminen onkin. Myyminen on lisäksi aina yhtä stressaavaa, en välttämättä ole myynyt ponia jos on tuntunut että se ei ole sellainen mitä ostaja hakee ja sellaisen ostajan löytäminen, joka haluaa juuri sen ponin mitä myyt, on aikaa vievää. Niinpä jatkossa haluan todellakin pitää taukoa myymisestä! Ehkä varsotetaan jotain tammaa (varmaankin siis erikoisen mustaa Nenyaamme) silloin tällöin mutta isommassa mittakaavassa tämä kasvatusharrastus on nyt meidän osalta loppu.

Tänä vuonna on siis enimmäkseen myyty. Keväällä uuden kodin sai Eowyn Ax ja jalostusorimme Verano Lee v.d. Zandkamp myytiin Ruotsiin. Veranon myynti oli minulle todella vaikea paikka, yksi elämäni hevosista, ehdottomasti. Mutta jos varauskirja näyttää toukokuulla tämän tasoisella orilla nollaa on parempi lähettää se jatkamaan siitosuraa vielä toisaalle, sillä on toivottavasti Ruotsissa vielä monta vuotta edessä jalostusorina. Syksyllä Verano jalostusarvosteltiin Ruotsissa 42 pisteellä, teki päivän parhaan käyttökokeen ajaen ja palkittiin heti jälkeläisistään A-palkinnolla mikä lämmittää mieltä todella paljon, huippuori, kaikin puolin ❤

Kesällä myytiin toinen kesällisistä varsoista, Rohan Ax, joka muutti vieroituksen jälkeen Etelä-Suomeen. Samaan kuormaan ehdittiin vielä myydä hiirakkotamma Arwen Ax, joka lähti Kymenlaaksoon. Kirsikkana kakun päälle Skattens Sissy siitostamma löysi vielä uuden kodin Ruotsista juuri ennen joulua, jonne se lähtenee alkuvuonna. Sissyn myyminen ulkomaille on kova paikka sillä se kantaa Veranon viimeistä (meillä alulle laitettua) varsaa, mutta tällä kohtaa en voi kaikkea saada.

Ajopuoli on odotellut vähän säästöliekillä vielä hevosmäärän vähenemistä. Kesällä kuitenkin koitimme aktivoitua silläkin puolella ja ostimme parivaljakkoon koulutettavaksi ylikorkean Google ruunan Ruotsista, mutta todettiin heti alkuunsa että tuli tehtyä ensimmäinen hutiostos shettiksissä, sen hermorakennetta ei todellakaan aleta rasittaa kilpailukäytöllä, niinpä tehtiin nopea päätös sopivan ostajan sattuessa kohdalle ja Google muutti aika pian pikkupojan omaksi kotiponiksi, joka on osoittautunut täysin oikeaksi ratkaisuksi tämän ponin kohdalla. Googlen kohdalla epäonnistunut hankinta suoraan sanottuna harmitti aikalailla, joten kun meille sitten tarjottiin parivaljakkoon toista ylikorkeaa ponia, tamma Giulietta Moonia, piti hetki miettiä että mitä tehdään, tallikin pursusi vielä myymättömistä poneista kasvatuspuolelta. Lopuksi ajattelimme että toista sopivaa ei varmasti ihan heti tule joten kaupat tehtiin. Sisko onkin osoittautunut oikein mainioksi poniksi ja ollaan siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Ylikorkean hankintaan on syynä Misty kasvatti joka on myös hujahtanut ylikorkeaksi, toivottavasti saadaan joskus näistä kahdesta parivaljakko ja Ransu pääsisi viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Tavoitteeni oli siis että tänä talvena tallissa on 5-6 hevosta, ihan siihen ei päästy mutta nyt ollaan luvussa 8 kunhan Sissy lähtee kohti Ruotsia. Vielä on siis myynnissä ainakin kesällinen orivarsa Aragorn Ax  ja 7 olisi jo aika lähellä tavoitetta.

Vuoden tapahtumista mainitsemisen arvoinen on vielä 1 v pienhevosorimme Juolan Myrskyn toinen sija Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä Ylivieskassa, jossa se esiintyi edukseen kaikinpuolin. Myrskyäkin yritettiin myydä koko alkuvuosi sillä sitä ei ollut tarkoitus pitää mutta näyttelyn jälkeen se nyt on vielä saanut tässä olla… Saattaa vielä päätyä myyntiin ensi keväänä, katsotaan nyt.

Tänä kesänä urakoitiin oikein kunnolla tallin puolella mistä syystä kaikenlainen reissaaminen ja osallistuminen on ollutkin tauolla. Tammojen pihatto viimeisteltiin ja tallista kolme isoa karsinaa muuntui pojille pihatoksi. Oli todella aikaa vievää pestä, kalkita ja käsitellä puuosat, ikkunoita vaihdettiin plekseihin ja kaikkea pientä värkättiin jotta jäljellä olevan lauman hoitaminen olisi mahdollisimman yksinkertaista ja nopeaa, oma fysiikka haluaa jo päästä vähän helpommalla tallitöistä mitä aikaisemmin ja nyt on saatu talliolosuhteet siihen malliin että kaikki työt sujuvat varsin helposti ja kivuttomasti. Talliin on nyt investoitu sen verran aikaa ja rahaa että tällä pitäisi hetken aikaa pärjätä!

Näillä ajatuksilla keventynein mielin kohti uutta vuotta 2019, olkoon se kaikille juuri sellainen millaiseksi sen haluat rakentaa!

Varsan tuotantokustannus-laskuri testissä

Ruotsissa Hästnäringens Nationella Stiftelse-säätiö on julkaissut kätevän excel-pohjaisen laskurin, jolla voi laskea varsan tuotantokustannuksen, laskuri löytyy täältä. Näitä olen kasvatuksen ja jalostuksen kursseilla opettanutkin ja laskenut itsekseni mielenkiinnosta, joten ilman muuta piti heti kokeilla miltä laskurin tulos näyttää shettisvarsan kohdalla.

Ensin pyrin laskemaan tuotantokustannuksen niin lähelle todellista kuin mahdollista. Tässä laskelmassa on siis huomioitu mm. siitostamma ja varsan hoitoon menevä työaika eli laskin työlle ajan per viikko sekä sille hinnan ja tässä on huomioitu myös mm. tallin kunnossapitokulut – tallirakenteet, tarhat ja laidunlankojen ostamiset eivät ole ilmaisia, ”joku” ne aina maksaa että hevosia voi pitää. Meillähän kasvatus vielä on vielä oikeastikin osa maataloutta, eli maksan tallitoiminnasta Myel:in ja vakuutukset sekä tietysti vielä verotkin – tällöin tietysti työajallakin on (olisi) oikeasti hintansa ja em. yrittäjämaksuista pieni osa sisällytettiin myös laskelmaan. 12 kk ikäisen shettisvarsan pitäis kaikki kulut huomioiden maksaa yritystoiminnan kautta tuotettuna 5100 euroa. 24 kk iässä varsan hinta on 8100 euroa. Eli joka kerta kun myydään shettisvarsa 1200 euron hinnalla alveineen, tuetaan omasta ajankäytöstä 4000 eurolla jonkun toisen harrastustoimintaa – ja aika usein tuosta 1200 eurosta vielä tingitään 300-500 e. Tällä hetkellä meillä on yksi kolme vuotiaaksi kohta kääntyvä myynnissä hintaan 2300 e, kyselijöitä on ollut aika paljon ja aika monen mielestä sopiva hinta nuorelle shettikselle olisi 1500 e. Myyntihinnat sisältävät meillä alv, joka on valtion rahaa ja käy meillä vain kääntymässä, eli 2300 euron ponista itselle tuloa on 1850 euroa. Ja joo, en todellakaan laske työlle hintaa poneja myydessä, hintataso näillä on mikä on.

Tuotantokvarsa

Suurin osa kasvattajista onkin tietysti harrastajia eivätkä tietenkään maksa veroja tai laske työaikaansa hevosten hoidosta, niinpä poistin laskurista kaikki työaikaan liittyvät kohdat ja jätin vain pelkät suorat kulut mitä ponin pidosta tulee eli mm. rehut, kuivikkeet, loishäädöt, rokotukset, kengittäjän, astutusreissu jne, vastaavin summin mitä yllä. Näin laskien 12 kk ikäisen shettisvarsan hinnaksi tuli 1400 euroa mikä onkin jo ilahduttavan lähellä pyyntejä. 24 kk iässä hinnan pitäisi kuitenkin olla jo 2600 euroa, mikä puolestaan on jo lähemmäs 700-1000 euroa enemmän mitä pyynti yleensä on vuotikkaasta varsasta, yleensä vuotikkaita on myynnissä (tavalliset)1500-(hyvät)2000 e hintaan. Shettisten hinta ei myöskään juuri nouse 2- tai 3 vuotiaana vuotikkaan hinnasta, vasta koulutetut ponit kipuavat tuohon 2600 euroon ja sitäkin pidetään usein korkeana. Kun tuohon 24 kk ikäiseen varsaan laskee päälle vaikkapa kolme vuotta lisää elättämistä, varusteet ja kouluttamisen lienee peruskoulutetun shettiksenkin todellinen hinta lähempänä 8000 euroa.

Tuotantokvarsa2.jpg

Laskelmassa on siis huomioitu pelkät todelliset kustannukset, lisähintaa siitä että poni on laadukas suvun, rakenteen tai luonteen puolesta ei ole huomioitu. Välillä miettinytkin että shettiksissä, joissa hyvän ja tavallisen poni hinta-ero ei ole kovin suurin muutenkaan, ei aina hahmoteta sitä että laadukas shettiskin maksaa ja sille muutaman satasen korkeammalle hinnalle on peruste. Eri asia sitten onko se laatu aina sellaista laatua mitä ostaja tarvitsee, siitosarvolla ei liene väliä jos hakee vain harrastusponia lapselle ilman kasvatushaaveita.

Jos laskelman tekee jollekin muulle rodulle nousee kulut suuremmista astutus- ja varsamaksuista johtuen jo vähintään parilla tonnilla ja lisäksi lisäkuluja tulee suuremmasta rehu- ja kuivikekulutuksesta.

Kukaan ei tee tätä ponikasvatusta rikastuakseen, ehkä suurin palkka pikkuponeja kasvattaessa on ollut nähdä ne uudessa rakastavissa kodeissa, joissa tulevat hyvin hoidetuiksi ja pääsevät käyttöön ja näyttöön, jokainen on rakkaudella tehty ja itkun kanssa maailmalle saatettu sai niistä myydessä omansa pois tai ei.

Hyvä paha shettis

Tänään aamulla silmiini sattui Facebookin uutisvirrasta video, jossa kolme eri shettistä pyörittivät showta lasten käsittelyssä, tuli taluttaessa pukkisarjaa, kaikenlaista niskurointia ja puskemista ruohoa syömään. Alkuperäisen julkaisun alla oli satoja naureskelevia kommentteja joista suurin osa kuittasi näkemänsä kommentilla ”tyypillisiä shettiksiä”. Ajattelin että tätä harhakäsitystä purettuani kymmenkunta vuotta omassa tallitoiminnassa on ehkä paikallaan käsitellä asiaa blogissakin. Yksikään shettis ei ole luonnostaan hankala, ilkeä tai vaikeasti käsiteltävä – erään näyttelytuomarin sanoin: huono koulutus ei ole rotuominaisuus.

Shetlanninponien luonne

Shetlanninponit ovat yksilöitä siinä missä minkä tahansa muunkin rodun edustajat. On vireämpiä poneja, on rauhallisempia poneja. Pieni koko ei tee niistä luonteeltaan automaattisesti lapsille sopivia, osa sopii lapsille paremmin kuin toiset siinä missä osa suomenhevosista sopii lapsille, osa ei. Yhtä kaikki perusluonteesta riippumatta ne täytyy lasten kanssa olemiseen kouluttaa reilulla, määrätietoisella ja loogisella otteella ja tällöin suurin osa hevosista oppii olemaan kaikenkokoisten ihmisten kanssa. Koulutus on AINA aikuisen vastuulla. Koska shettikset ovat pieniä ja useimmin päätyvät lastenponeiksi on toki suotavaa että kasvatuksessa pyrittäisiin siihen että ne sopivat myös lapsille, siitä kuitenkin iso osa on riippuvainen koulutuksesta. Jos poni niskuroi, on syytä myös poissulkea kipu, esimerkiksi pukittelun syynä voi yksinkertaisesti olla epäsopiva satula. Meillä esimerkiksi Lettu ei pitä ratsastuksesta ilman satulaa, ilmeisesti sen mielestä lapsen istuinluut selässä tuntuvat epämukavalta. Sopivan satulan kanssa se toimii moitteettomasti.

Lettu nuokkui kun lapset harjailivat lapsikerhon vieraillessa tallilla

Shettisten rotumääritelmässä ei ole erikseen mainittu että niiden kuuluu olla lapsille sopivia, luonteesta kun ei sanota rotumääritelmässä mitään. Se että niiden tänä päivänä toivotaan olevan, johtuu tietysti pienestä koosta, joka tietysti mahdollistaa sen että lasten on helpompi hevostelua harrastaa niillä, kuin 160 senttisen hevosilla. Sopivuus lastenponiksi on toki mainittu tavoitteeksi monissa muissa lähteissä jo sata vuotta sitten. Shettishän on syntyjään Shetlannin saarilta niinkuin nimikin kertoo ja ne ovat siellä jalostuneet vuosisatojen ajan karuissa olosuhteissa. Alkujaan saarelaisten työjuhtana ja kulkupelinä toimien, sittemmin hiilikaivoksissa kuormia vetäen. Tätä taustaa vasten ymmärtää että ne todellakin ovat myös luonteeltaan sitkeitä, vahvoja ja periksiantamattomia – muuten olisi lähtenyt henki.

Jos minun pitäisi kiteyttää shettisten luonne kolmella sanalla ne olisivat kuitenkin positiivissävytteiset: älykäs, seurallinen ja työteliäs – tämä riippumatta sitä mitä yksilöllisiä piirteitä niillä on.

Älykkyys ilmenee siinä että shettikset oppivat nopeasti sekä hyvässä että pahassa. Ne todellakin haastavat käsittelijänsä koulutustaidot ja paimenpojan sähkön kiertämisen. Shettikset nyt vaan ovat keskivertohevosta älykkäämpiä, joten keskivertoshettistä älykkäämpi shettis on jo varsin nälli tapaus 😀 Ne oppivat myös hämmästyttävän nopeasti huonoja tapoja jos huomaavat tilaisuutensa tulleen. Meillä esim. (Ransun kohdalla asiasta vähän lipsuen…) ei syötetä mitään kädestä sillä shettis oppii hetkessä että käsissä voi olla namia -> alkaa hiplaaminen -> alkaa hamuaminen -> alkaa näppiminen -> alkaa pureminen – ja varsinkin jos huomaa että ihminen alkaa varoa ettei tule purruksi. Tämä ei kuitenkaan ole ponin vika vaan sitä käsittelevän ihmisen, on itse huolehdittava siitä ettei päästä niitä oppimaan ei-toivottua käytöstä, edes vahingossa, sillä nämä eivät montaa toistoa tarvitse oppiakseen miten pääsee vaikka vähän epämukavasta tilanteesta eroon. Lasten kanssa touhutessa tämä vielä korostuu, aikuisen pitää seurata tilannetta koko ajan ja tarvittaessa ohjeistaa lasta oikeaan käsittelyyn, lapsi ei voi tietää miten pitää toimia ellei opeteta ja voi näin huomaamattaan opettaa ponille huonoja tapoja.

Seurallisuus ilmenee siten että meillä tarhaan mennessä vastassa on aina iloinen joukko odottamassa kuka tällä kertaa voittaa lotossa ja pääsee johonkin kivaan hommaan mukaan kanssani. Ne ovat aina valmiina.

Shettisten käsittely, kouluttaminen ja käyttö

Shettikset myös pysyvät työteliäinä kun tekemistä on sopivasti, ei liikaa että kyllästyvät vaan mielummin monipuolisesti ja sopivassa määrin. Liian kovat treenit tai puuduttava tunteja jatkuva saman hinkkaaminen on shettisten työmoraalille myrkkyä – saattavat varsinkin puuduttavissa hommissa jälleen hyödyntää älykkyyttään ja alkaa keksiä muita virikkeitä, jotka eivät aina ole niin toivottuja. Aikuiset voivat – ja aikuisten pitäisi – siis tarjota shettiksille älyllistä tekemistä esim. ohjasajamalla tai ajamalla ja näin viedä samalla koulutustasoa eteenpäin, varsinkin jos lapsi ei vielä ole osaava tätä tekemään. Shettis sopii erinomaisesti myös aikuisten harrastuskaveriksi ja niissä todellakin on paljon hevosta pienestä koosta huolimatta.

_MG_0899m.jpg

Ransu valjakkoajovalmennuksessa ajoasiakkaan kanssa

Shettiksen omistaminen vaatii hevosenlukutaitoa ja määrätietoista käsittelyä, ne eivät siedä epäasiallista käsittelyä lainkaan ja myös uskaltavat tämän näyttää. Oikeudenmukaisella käsittelyllä ne ovat mitä sydämmellisimpiä otuksia ja osaavat varoa pienintäkin taluttajaa niin että niiden kanssa on turvallista oppia hevostelua.

Meillä on vuosien saatossa käynyt satoja perheitä talutusratsastustapahtumissa tai täällä tallilla, jos äidillä on lapsuudesta kokemuksia shettiksistä, ne ovat 99% olleet pelottavia tai hurjia – ja lähes jokainen on epäillyt että oliko hyvä idea tuoda lapsi tallille, jossa on shettiksiä. ”Meidän nuoruudessa” ponit ja lapset olivat aika usein oman onnensa nojassa ja lopputuloksen voi arvata. On ollu ilo ja suuri kunnia tehdä töitä meidän ponien kanssa, jotka ovat aina käyttäytyneet fiksusti ja ystävällisesti lapsia ja aikuisia kohtaan ja näin murtaneet varmasti jo kymmeniä kertoja ennakkoluuloja näitä valloittavia pieniä hevosia kohtaan. Nämä pienet ponit kertovat käytöksellään paljon siitä miten niitä käsitellään, se on meidän aikuisten vastuulla.

_MG_0496.JPG

Valjakkoajon uudet tuulet

Jo pidemmän aikaa meillä on ollut tavoitteena ajaa kasvatustoiminta alas ja keskittyä valjakkoajoon, tätä tavoittetta kohti on nyt menty tasaiseen tahtiin viimeisimpänä ”vetona” uuden ison shettistamman Giulietta Moonin hankinta. Sisko (koska on Ransun sisko 😀 ) on jo parivaljakossa ajettu yli 108 senttinen tamma, joten kun sitä tarjottiin meille ei kaupasta oikein voinut kieltäytyä, toista vastaavaa ei löytyne Suomesta eikä naapurimaistakaan helpolla. Aikaisemmin ostamamme Google puolestaan ei tuntunut sopivalta kilpailukäyttöön, joten se myytiin ihanaan perheeseen pienen pojan omaksi poniksi. Mikään muu ei ole niin tärkeää meille kuin hevosten päätyminen sopivimpaan kotiin, jos poni ei sovi siihen käyttöön mitä meillä on ollut tarkoitus sen kanssa tehdä. Kasvatuspuolelta meillä on siis vielä ainakin pari nuorta ponia myynnissä tällä hetkellä, luonnollisesti vain hyviin koteihin, otahan yhteyttä jos Arwen tai Aragorn kiinnostavat ja kerro minkälaista kotia tarjoat!

Viikonloppuna ajoimme pitkästä aikaa valjakkovalmennukseen. Leena Rimpiläinen ajoi Savosta Pohjanmaalle Lapuan Tiistenjoelle ja meiltä osallistuivat tietysti molemmat ajoponit Ransu ja Sisko. Koska iso traileri on vielä työnalla ja ponit ovat vasta kerran menneet parissa, ajettiin niillä nyt valmennukset yksikkönä. Toisekseen yksikössä on ensin mentävä minun mielestä hyvässä muodossa ja tahdissa ennenkuin vaadin sitä parissa, vaikka toki parilla voi jo kunnonkohotusmielessä tehdä töitä kun muuta vielä yksikössä hiotaan. Ransun annoin ajoasiakkaamme käyttöön ja Ransu näytti kyllä sivusta katsoen ihan miljoonalta ja kommenteista päätellen oli ajurikin aivan haltioissaan!

_MG_0894m

Itse ajoin Siskolla, jota siis en ollut ehtinyt vielä täällä kotonakaan ajaa kuin ehkä viisi kertaa, joista kerran parissa Ransun kanssa, joten se oli kysymysmerkki. Lisäksi huolena vähän oli sen vetelä olemus edellisenä päivänä ajossa. Valmennuksen se kyllä hoiti reippaasti ja mm. kadonneen ulko-ohjan etsintään saatiin hyvä apu, lisäksi kaima suositteli kuolaimen vaihtamista liverpooliin, mitä kokeilin eilen lenkillä, ohjattavuus oli kyllä parempi mutta aika paljon roikutaan vielä ohjissa puolin ja toisin. Kevyen ohjastuntuman löytyminen on nyt sitten ensimmäisenä tavoitteena molemmille. Vetelä olemuskin sai selityksen sillä tamma onkin ankarassa kiimassa… toiset tammat keräävät kiimassa virtaa mutta tämä kuuluu näköjään niihin joilla meno hidastuu. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Siskoon, aivan ihana kaunis ja fiksu poni jolla on hyvät liikkeet!

_MG_0817m.jpg

8 hyvää syytä käydä valjakkoajotunnilla

WordPress temppuilee taas fonttien kanssa kiitettäväst, joten koitan tässä julkaista uudestaan muutama päivä sitten kirjoittamani tekstin ja toivottavasti fontti pysyy tällä kertaa samana läpi tekstin.

Olen kovasti yrittänyt saada täällä kotiseudulla muitakin innostumaan valjakkoajosta mutta laji ei oikein vielä ole ottanut tulta! Monella tuntuu olevan korkea kynnys kokeilla lajia, koska ajamisesta ei välttämättä ole lainkaan kokemusta tai kokemukset ovat ravureilla ajamisesta, joka on varsin erilaista. Valjakkoajossa ajaminen on käytännössä kouluratsastusta ja raviurheiluun ainoa yhdistävä tekijä on se että molemmissa ajetaan hevosta kärryistä.

Kärryissä istuminenkin voi jo pelottaa kun on tottunut hallitsemaan hevosta ratsain. Tavallisimmista ennakkoluuloista lajia kohtaan saisi ihan oman postauksen, esim. ”pitää olla rikas harrastaakseen valjakkoajoa” – kisaamisessa se kieltämättä auttaa mutta harrastaa voi halvallakin kunhan omistaa hevosen ja sopivat ja turvalliset valjaat ja kärryn  –  kysehän on ajotavasta, ei varusteista. Eikä kaikkea tietenkään tarvitse harrastaa kisatavoitteisesti. Ajotunnit puolestaan maksavat useimmilla talleilla saman mitä ratsastustunti tai yksityistunti ratsastusta.

Meillä ajotunteja tarjotaan tällä hetkellä vain shettiksillä, joita ei mielletä aikuisten harrastuskavereiksi, sekin saattaa nostaa kynnystä tulla kokeilemaan lajia meille. Tavallisia kysymyksiä on mm. jaksaako shettis vetää aikuista kärryillä tai osaako shettis yhtään mitään. Tälläkin kohtaan voi heittää ennakkokäsitykset romukoppaan, shettis jaksaa hyvin ja koulutettuna se toimii kuten mikä tahansa muukin ajo(tai koulu)hevonen eli sillä oppii ajamaan siinä missä isommallakin hevosella vaikka liikkeet ovatkin pienen ponin. Shettikset ovat lisäksi varsinkin aremmalle aloittelijalle ihan sopivan kokoisia ensimmäiselle ajokokemukselle, sillä isolla hevosella ajaminen saattaisi hirvittää vielä enemmän… Rohkeasti siis kokeilemaan ajamista!

Väsäsin tähän listan hyvistä syistä kokeilla tai harrastaa valjakkoajoa! Lista ei ole tärkeysjärjestyksessä ja sisältää sekä hevoseen että ajuriin liittyviä hyötyjä kokonaisvaltaisesti:

1.       Näe ja tunne hevonen toisesta näkökulmasta

Vaunuilta hevosen näkee ja tuntee toisesta näkökulmasta, tahtia ja liikkeen symmetriaa on hyvä seurata takapään liikkeestä ja pään ja kaulan asennosta ja niiden liikkeestä. Tahti myös tuntuu vaunuihin ja mahdollisen toispuoleisuuden tai epäpuhtaudet voi havaita vedosta. Hevonen myös liikkuu aisojen välissä vapaasti ilman ratsastajan painoa ja vaikutusta. Joskus asiat kirkastuvat ottamalla niihin pari askelta etäisyyttä

2. Ei tarvitse keskittyä niin paljon omaan istuntaan

Vaunuillakin istunta on tärkeä! Hyvä ryhti ja jalkojen rento tuki, rennot olkapäät ja joustavat kädet. Esim. ajuri vinous tai jännittäminen näkyy myös hevosessa. Vaunuissa ei kuitenkaan tarvitse keskittyä istuntaan yhtä tiiviisti kuin ratsastaessa, kunhan istuu vaunussa rennosti ja ryhdikkästi, näin ollen on helpompi keskittyä hevosen työskentelyyn, täsmällisyyteen, siirtymisiin, tahtiin ja reitteihin.

3. Ohjien käyttäminen

Ajaessa voi keskittyä ohjiin – koska on pakko! Mikä on hyvä tuntuma? Miten luon vakaan käden johon hevonen voi luottaa? Onko tuntuma tasainen? Istunko vinossa, näkyykö se ohjien kautta hevosessa? Ratsastuksessa ohjia voi käyttää halutessaan vähän, mutta ajaessa on pakko miettiä miten käytät ohjia ja kuolainta miellyttävästi koska niitä käytetään koko ajan. Ajaessa nimenomaan on siis hyvä opetella ohjien käyttöä sillä samalla ei tarvitse keskittyä omaan istuntaan ja sen vaikutukseen hevoseen. Ajaessa toki käytetään myös ääntä sekä tarvittaessa ajopiiskaa pohkeena.

4. Hevonen oppii kantamaan itsensä

Koska hevonen joutuu vaunuja vetäessään tekemään työtä takapäällään jo lähtökohtaisesti, on ajaminen hyvä tapa opettaa hevonen tekemään töitä kokonaisvaltaisesti ns. ”oikeinpäin” takapään moottoriaan hyväksikäyttäen. Kun hevonen alkaa tekemään kunnolla töitä, sen myös tuntee vaunuihin, takaosa työntää, etuosa kevenee, tuntuma on höyhenenkevyt ja liikkeeseen tulee joustoa.

5. Vaihtelu virkistää

Ajaminen – tai ohjasajo – on loistavaa vaihtelua treeneihin molemmille osapuolille. Ajaen voi treenata hevosen fyysistä kuntoa monipuolisesti voima mukaan lukien ja mikä parasta, ajolenkille voi helposti ottaa kaverin mukaan! Valjakkoajo on kouluratsastusta, joten ajaen ja ohjasajaen voi koulutustasoa viedä eteenpäin siinä missä ratsainkin eikä tavoitteet lopu kesken.

6. Voit saada oppia kädestä pitäen

Harvassa lajissa valmentaja voi kulkea mukana ja voi jopa näyttää sanatarkasti kädestä pitäen mitä tehdä, mutta valjakkoajossa tämäkin on mahdollista! Valjakkoajotunnit ovat usein yksityistunteja tai korkeintaan pari tai pienryhmiä joten useimmiten opettajalta saa kaiken huomion.

7. Ajaminen sopii kaikenkokoisille ja ikäisille hevosille ja ihmisille

Ainoa vaatimus hevosen valjakkoajokäyttöön on tietysti perusteellinen siedätys ja koulutus. Mutta tämän jälkeen vain taivas on rajana. Ei ole väliä ajatko puoliverisellä, suomenhevosella vai shetlanninponilla, eikä ole väliä oletko lapsi vai aikuinen – laji käy kaikille. Ajaminen sopii myös monille, jotka eivät esimerkiksi jostain syystä voi ratsastaa! Ajaa voi omilla tavoitteilla harrastusmielessä tai valjakkokärpäsen purtua, heittäytyä lajin viemäksi – uskallatko kokeilla!?

8. Laji on mielettömän hieno

Lopuksi täytyy täysin puolueellisesti todeta että valjakkoajo on kilpailulajina täysin omaa luokkaansa, kenttäratsastus on jo kova juttu mutta kun lajiin lisätään vielä vaunut sekä poni tai pari niitä vetämään, paras kaveri groomiksi, kolmen päivän kisapaikalla majoittuminen toisten samanhenkisten seurassa ja monipuolista osaamista vaativat kilpailusuoritukset vaikka ihan helpostakin luokasta lähtien – niin eihän tähän lajiin voi olla rakastumatta! Haastetta, vauhtia, hevosmiestaitoa. Kokeile ihmeessä!

Valjakkoajotunteja tarjoavia talleja voi katsoa valjakko.net Palveluhakemisto-sivulta ja SRL tallihakurilla!

 

8 hyvää syytä käydä valjakkoajotunnilla

PAHOITTELUT FONTTIHÄSSÄKÄSTÄ JUTUN ALKUPUOLELLA, WORDPRESS ❤

 

Olen kovasti yrittänyt saada täällä kotiseudulla muitakin innostumaan valjakkoajosta mutta laji ei oikein vielä ole ottanut tulta! Monella tuntuu olevan korkea kynnys kokeilla lajia, koska ajamisesta ei välttämättä ole lainkaan kokemusta tai kokemukset ovat ravureilla ajamisesta, joka on varsin erilaista. Valjakkoajossa ajaminen on käytännössä kouluratsastusta ja raviurheiluun ainoa yhdistävä tekijä on se että molemmissa ajetaan hevosta kärryistä.

Kärryissä istuminenkin voi jo pelottaa kun on tottunut hallitsemaan hevosta ratsain. Tavallisimmista ennakkoluuloista lajia kohtaan saisi ihan oman postauksen, esim. ”pitää olla rikas harrastaakseen valjakkoajoa” – kisaamisessa se kieltämättä auttaa mutta harrastaa voi halvallakin kunhan omistaa hevosen ja sopivat ja turvalliset valjaat ja kärryn  –  kysehän on ajotavasta, ei varusteista. Eikä kaikkea tietenkään tarvitse harrastaa kisatavoitteisesti. Ajotunnit puolestaan maksavat useimmilla talleilla saman mitä ratsastustunti tai yksityistunti ratsastusta.

Meillä ajotunteja tarjotaan tällä hetkellä vain shettiksillä, joita ei mielletä aikuisten harrastuskavereiksi, sekin saattaa nostaa kynnystä tulla kokeilemaan lajia meille. Tavallisia kysymyksiä on mm. jaksaako shettis vetää aikuista kärryillä tai osaako shettis yhtään mitään. Tälläkin kohtaan voi heittää ennakkokäsitykset romukoppaan, shettis jaksaa hyvin ja koulutettuna se toimii kuten mikä tahansa muukin ajo( tai koulu)hevonen eli sillä oppii ajamaan siinä missä isommallakin hevosella vaikka liikkeet ovatkin pienen ponin. Shettikset ovat lisäksi varsinkin aremmalle aloittelijalle ihan sopivan kokoisia ensimmäiselle ajokokemukselle, sillä isolla hevosella ajaminen saattaisi hirvittää vielä enemmän… Rohkeasti siis kokeilemaan ajamista!

Väsäsin tähän listan hyvistä syistä kokeilla tai harrastaa valjakkoajoa! Lista ei ole tärkeysjärjestyksessä ja sisältää sekä hevoseen että ajuriin liittyviä hyötyjä kokonaisvaltaisesti 😀

  1. Näe ja tunne hevonen toisesta näkökulmasta

Vaunuilta hevosen näkee ja tuntee toisesta näkökulmasta, tahtia ja liikkeen symmetriaa on hyvä seurata takapään liikkeestä ja pään ja kaulan asennosta ja niiden liikkeestä. Tahti myös tuntuu vaunuihin ja mahdollisen toispuoleisuuden tai epäpuhtaudet voi havaita vedosta. Hevonen myös liikkuu aisojen välissä vapaasti ilman ratsastajan painoa ja vaikutusta. Joskus asiat kirkastuvat ottamalla niihin pari askelta etäisyyttä 🙂

2. Ei tarvitse keskittyä niin paljon omaan istuntaan

Vaunuillakin istunta on tärkeä! Hyvä ryhti ja jalkojen rento tuki, rennot olkapäät ja joustavat kädet. Esim. ajuri vinous tai jännittäminen näkyy myös hevosessa. Vaunuissa ei kuitenkaan tarvitse keskittyä istuntaan yhtä tiiviisti kuin ratsastaessa, kunhan istuu vaunussa rennosti ja ryhdikkästi, näin ollen on helpompi keskittyä hevosen työskentelyyn, täsmällisyyteen, siirtymisiin, tahtiin ja reitteihin.

Jinke2

3. Ohjien käyttäminen

Ajaessa voi keskittyä ohjiin – koska on pakko! Mikä on hyvä tuntuma? Miten luon vakaan käden johon hevonen voi luottaa? Onko tuntuma tasainen? Istunko vinossa, näkyykö se ohjien kautta hevosessa? Ratsastuksessa ohjia voi käyttää halutessaan vähän, mutta ajaessa on pakko miettiä miten käytät ohjia ja kuolainta miellyttävästi koska niitä käytetään koko ajan. Ajaessa nimenomaan on siis hyvä opetella ohjien käyttöä sillä samalla ei tarvitse keskittyä omaan istuntaan ja sen vaikutukseen hevoseen. Ajaessa toki käytetään myös ääntä sekä tarvittaessa ajopiiskaa pohkeena.

Ransu5

4. Hevonen oppii kantamaan itsensä

Koska hevonen joutuu vaunuja vetäessään tekemään työtä takapäällään jo lähtökohtaisesti, on ajaminen hyvä tapa opettaa hevonen tekemään töitä kokonaisvaltaisesti ns. ”oikeinpäin” takapään moottoriaan hyväksikäyttäen. Kun hevonen alkaa tekemään kunnolla töitä, sen myös tuntee vaunuihin, takaosa työntää, etuosa kevenee, tuntuma on höyhenenkevyt ja liikkeeseen tulee joustoa.

5. Vaihtelu virkistää

Ajaminen – tai ohjasajo – on loistavaa vaihtelua treeneihin molemmille osapuolille. Ajaen voi treenata hevosen fyysistä kuntoa monipuolisesti voima mukaan lukien ja mikä parasta, ajolenkille voi helposti ottaa kaverin mukaan! Valjakkoajo on kouluratsastusta, joten ajaen ja ohjasajaen voi koulutustasoa viedä eteenpäin siinä missä ratsainkin eikä tavoitteet lopu kesken.

Ransu10

6. Voit saada oppia kädestä pitäen

Harvassa lajissa valmentaja voi kulkea mukana ja voi jopa näyttää sanatarkasti kädestä pitäen mitä tehdä, mutta valjakkoajossa tämäkin on mahdollista! Valjakkoajotunnit ovat usein yksityistunteja tai korkeintaan pari tai pienryhmiä joten useimmiten opettajalta saa kaiken huomion.

_MG_5870

7. Ajaminen sopii kaikenkokoisille ja ikäisille hevosille ja ihmisille

Ainoa vaatimus hevosen valjakkoajokäyttöön on tietysti perusteellinen siedätys ja koulutus. Mutta tämän jälkeen vain taivas on rajana. Ei ole väliä ajatko puoliverisellä, suomenhevosella vai shetlanninponilla, eikä ole väliä oletko lapsi vai aikuinen – laji käy kaikille. Ajaminen sopii myös monille, jotka eivät esimerkiksi jostain syystä voi ratsastaa! Ajaa voi omilla tavoitteilla harrastusmielessä tai valjakkokärpäsen purtua, heittäytyä lajin viemäksi – uskallatko kokeilla!?

8. Laji on mielettömän hieno

Lopuksi täytyy täysin puolueellisesti todeta että valjakkoajo on kilpailulajina täysin omaa luokkaansa, kenttäratsastus on jo kova juttu mutta kun lajiin lisätään vielä vaunut sekä poni tai pari niitä vetämään, paras kaveri groomiksi, kolmen päivän kisapaikalla majoittuminen toisten samanhenkisten seurassa ja monipuolista osaamista vaativat kilpailusuoritukset vaikka ihan helpostakin luokasta lähtien – niin eihän tähän lajiin voi olla rakastumatta! Haastetta, vauhtia, hevosmiestaitoa ❤ Kokeile ihmeessä!

Valjakkoajotunteja tarjoavia talleja voi katsoa valjakko.net Palveluhakemisto-sivulta ja SRL tallihakurilla!

Ransu_ajo4