Aiempi postaus ruotsalaistutkimuksesta, jossa selvitettiin syitä free fecal wateriin eli vetiseen ulosteeseen on saanut paljon lukukertoja ja herättänyt keskustelua. Facebookissa Hevosen vatsan hyvinvointii ja ongelmat -ryhmässä on 6500 jäsentä ja mahaongelmakyselyyni vastasi syksyllä 270 henkilöä (linkit kyselyn tuloksista kirjoittamiini blogijuttuihin tässä osa 1., osa 2., osa 3., ja osa 4.). Ongelmia siis on ja niistä kannetaan huolta.
Ongelmiin toivotaan tietysti nopeaa ratkaisua. Huoli hevosen voinnista on kova ja jotain täytyisi tehdä, mutta mitä? Ongemien hoitaminen on ongelmallista koska hoitoon ei ole yksiselitteistä vastausta. Miksi? Koska oireet ovat samanlaisia vaikka syy olisi eri.
Tekemästäni kyselystä kävi selville että monella hevosella on mahaongelmien taustalla eläinlääkärin hoitoa vaativa sairaus, kuten mahahaava, suolistotulehdus tai hiekkaa enemmän mitä kotikonstein saadaan liikkeelle. Siksi yksiselitteinen ensimmäinen ohje varsinkin pitkittyneissä mahaongelmissa on aina: yhteys eläinlääkäriin.
Toinen asia minkä voi tehdä heti on tarkistaa ruokinta. Minkälaista heinää hevonen syö? Varsinkin silloin jos heinästä ei ole analyysiä! Joissain tapauksissa olisi hyvä selvittää myös hygieeninen laatu analyysillä. Heinän laadun ja esim. sulavuuden, sokereiden ja valkuaispitoisuuden tsekkauksen jälkeen syyniin muu ruokinta: mitä muita rehuja hevonen syö ja miksi? Kun tämä palettikin on kunnossa on syy jossain muualla tai herää tarve esim. selvittää allergiat.
On hyvä myös tiedostaa, että jos kyseinen hevonen nimenomaan reagoi kortiseen sokeriseen heinään, ratkaisu olon parantamiseksi ei löydy purkeista, vaan heinä pitäisi vaihtaa jos ongelmasta halutaan eroon. En sano että se on helppoa, halpaa tai mahdollista, mutta sillä ko. ongelma ratkeaa. Syy ei myöskään aina ole ruokinnassa, eikä ongelma silloin korjaannu ruokintaa muuttamalla jos se on jo todettu sopivaksi.
Jos kootaan syitä yhteen miksi hevoset reagoivat mahallaan on lista todellakin pitkä ja liekö tässä edes kaikkia mahdollisuuksia:
- mahahaava
- hiekka
- suolistotulehdus (syy mikä..?)
- virus- tai bakteeriperäinen sairaus (esim. hevosten koronavirus)
- loiset
- kasvaimet
- hevosen kokema stressi (valmennus, karsinanaapuri, tarhausjärjestelyt, olosuhteet jne.)
- kipu
- heinän hygieeninen laatu
- heinässä matala sulavuus
- heinässä ja/tai kokonaisruokinnassa liikaa valkuaista tai sokeria
- liikaa tärkkelystä kokonaisruokinnassa/liikaa tärkkelystä per ruokintakerta
- muu ruokinnan epätasapaino esim. kivennäiset
- yliherkkyys tai allergia jollekin rehuaineelle (pikakyselyssä Facessa yleisimpiä allergisoivia rehuaineita olivat vehnä, ohra, kaura, sinimailanen ja soija – myös nurmikasveille voi olla allerginen)
- veden laatu ja juottotavan toimivuus (esim. riittävä virtaus automaatissa)
- hevonen syö kuiviketta, maata, kuravettä tms. (plus syy miksi)
- rehujen hygieeninen laatu ylipäätään, mykotoksiinit rehuissa
- syötetty rehu ei syystä tai toisesta sovi ko. hevoselle (olki, säilöheinä, kuiva heinä ei käy – kaikkia variaatioita näkee) viitaten edelliseen kommenttiin, emme tiedä laitumesta/rehuista kaikkea
- kyseiselle hevoselle sopimattomat lisäravinteet/lisät kuten maitohappobakteerit (ei hyötyä tämän hetkisen tietämyksen mukaan, hevosen suolistossa tavoitteena on pitää olosuhteet sopivina kuitua sulattaville mikrobeille)
- liian nopeat muutokset ruokinnassa, pahimmillaan toistuvasti uusien rehukokeilujen myötä
- mikrobiston epätasapaino; syitä lueteltu yllä
- yksilöllinen ominaisuus
- lääkekuurit esim. antibiootit
- jokin muu syy, josta emme tällä hetkellä edes tiedä
Yllä listatuista syistä johtuen: jos kysyy hoito-ohjetta netistä, saa vastaukseksi kolmenkymmentä erilaista ohjetta mikä on toiminut jollain hevosella, mutta ei välttämättä yhtään, joka toimii sinun hevosellasi. Koska neuvon toimivuus on täysin riippuvainen siitä osuuko syy taustalla kohdilleen. Ongelmalliseksi asia muuttuu hevosen mahan kannalta, joka sietää muutoksia huonosti, jos kaikkia neuvoja aletaan kokeilla nopeaan tahtiin vuoron perään tai montaa asiaa kerralla muuttamalla. Lisäksi voi olla että neuvonantaja onkin tulkinnut auttavan asian väärin – vaikkapa samaan aikaan viikon sisällä heinäpaali vaihtui, kuralammikko jäätyi, karsinanaapuri vaihtui ja aloitin tämän lisän = ajatellaan että lisä auttoi, vaikka ongelma saattoikin ratketa sillä että heinän sulavuus parani ja stressaava karsinanaapuri lähti heinähäkin vierestä irvistelemästä (tutkimukset ovat siitä käteviä, että ne huomioivat myös muut vaikuttavat asiat, itse emme aina hoksaa). Tämä on hyvä muistaa niin neuvoja kysyessä kuin antaessa, siinä mielessä kannamme kaikki vastuuta hevosten hyvinvoinnista.
Erilaiset ruokintakokeilut voivat pahimmillaan pitkittää ja provosoida ongelmaa jos perimmäistä syytä ei selvitetä tai poisteta – eli esim. sairautta taustalla ei hoideta eläinlääkärin kanssa. Jos taustalla oleva syy onkin iso hiekkakertymä ei ripaus mitään lisää hoida hevosta (minun on hyvin vaikea uskoa että satoja litroja vetävässä suolistossa hiekan poistoon muutenkaan riittää pari lusikallista chiaa..). Jos rehustusta muutetaan, muokataan ja kokeillaan eri lisiä koko ajan, ei mikrobistolla ole mitään mahdollisuutta sopeutua vaan muutokset seuraavat toisiaan ja sekoittavat pakkaa entisestään. Malttia! Hevosen ruoansulatuselimistölle pitäisi antaa vähintään kaksi viikkoa aikaa tottua muutoksiin ruokinnassa, vähintään. Jos on herkkämahainen muutenkin, suosittelen kolmea. Ja jos maha on jo sekaisin, mitään uutta ei oteta ruokintaan mukaan ennenkuin tilanne on rauhoitettu vanhalle kunnon heinä (heinän laatu huomioiden) ja vesi -kuurille!
Tiedämme että hevosen maha on herkkä kapistus. Tiedämme että hevosen ainoa luonnollinen rehu on nurmi. Eli se mitä voimme ruokinnan näkökulmasta tehdä on satsasta kyseiselle hevoselle sopivaan heinään, jossa hyvä hygieeninen laatu, riittävästi sulavia kuituja (heinässä), mahdollisimman vähän muutoksia ruokinnassa ylipäätään eli ruokintasuunnitelmalla ruokinta kerralla sopivaksi ts. mahdollisimman tasapainoinen ruokinta kokonaisuutena ilman puutteita tai ylilyöntejä. Sopivasti liikuntaa ja mahdollisimman stressittömät olosuhteet, kipujen ja sairauksien mahdollisuus poissuljettu.
Ja ennen kaikkea pitää tiedostaa, että kaikki ongelmat eivät johdu ruokinnasta ja vain siihen keskittyminen voi myös pitkittää hevosen pääsyä eläinlääkärin hoitoon, sillä loput syyt ovat ensisijaisesti eläinlääkärin heiniä, eikä heillekään ”heinänteko” ja syyn löytäminen ole aina helppoa.
Lue jutun alusta linkkien kautta aiemmat jutut mahaongelmista ja mikäli tarvitset apua ruokinnansuunnitteluun, ota yhteyttä!
AxEquestrian 