Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään syitä ns. free fecal water -ulosteeseen, ruotsiksi fri fekal vätska (FFV), eli märkyyteen lannassa/märkiin pieruihin. Tutkimuksessa oli kaksi osiota, omistajille suunnattu kysely sekä tapaus-verrokki tutkimus, jossa FFV-hevosia ja kontrolliryhmän hevosia verrattiin toisiinsa.
Omistajille suunnatussa kyselyssä selvitettin hevosen ominaisuuksia, valmennusta, ruokintaa, sairashistoriaa sekä FFV:n ilmaantuvuutta. Kyselyn tuloksissa on mukana 339 hevosen tiedot. Johtopäätökset lyhyesti:
- Mikään hoitokäytäntö tai ruokintakäytäntö ei erottunut selittäväksi tekijäksi
- Pääasiallinen rehu oli korsirehu, väkirehujen osuus oli pienehkö
- Omistajat raportoivat että lannan koostumus oli normalisoitunut erilaisten karkearehun vaihdosten yhteydessä, kuten esikuivatusta säilöheinästä toiseen esikuivattuun säilöheinään siirryttäessä, säilöheinästä kuivaan siirryttäessä tai siirryttäessä sisäruokinnasta laitumelle
- 23% hevosista oli ähkyhistoriaa, luku on korkea verrattuna vertailukelpoiseen hevospopulaatioon yleensä. Ähkyherkkyydellä ja FFV voi olettaa olevan yhteys mutta tutkimuksessa ei selvitetty sitä, johtuiko ähkyt alttiudesta FFV vai toisinpäin
(Tein hieman vastaavan kyselyn syksyllä mahaongelmaisten hevosten taustoista, olen julkaissut tuloksista neljä blogijuttuja, joista ensimmäiseen pääset tästä.)
Tutkimuksen toisessa osassa verrattiin FFV-hevosia verrokkiryhmään (50 kpl molempia). Tulokset suhteutettiin 100 kg elopainoa, koska osallistuneet hevoset ovat erikokoisia. Johtopäätöksiä lyhyesti:
- Ruokinnassa FFV-hevosten ja verrokkien välillä oli vain pieniä eroja
- FFV-hevosia ruokittiin hieman enemmän väkirehuilla ja vähemmän oljella kuin verrokkeja
- FFV-hevoset saivat verrokkeja enemmän tärkkelystä ja sokereita ja vähemmän kuituja ja sulavaa raakavalkuaista rehun kokonaisannoksestaan
- Myös tässä osiossa havaittiin, että FFV-hevosten lanta normalisoitui toisinaan karkearehun muutoksesta toiseen, kuten kyselytutkimuskin osoitti
- Johtopäätöksenä ehdotetaan, että FFV-hevosten ruokinta perustuisi karkearehuun ja kivennäislisään ja tarvittaessa voisi myös kokeilla rehuerän vaihtamista toiseen
Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin lannan koostumusta. Tuloksista todettiin:
- FFV-hevosten lannassa havaittiin olevan vähemmän laktaattia kuin verrokkien lannassa, vaikka niiden rehuannoksessa oli hieman enemmän tärkkelystä ja sokeria
- Lannan biokemiallinen koostumus eri mittareilla tarkasteltuna tai pH ei eronnut FFV-hevosten ja verrokkien välillä
- Lannan sisältämät bakteerit tutkittiin DNA-menetelmällä ja havaittiin että Alloprevotella spp. ja Bacillus spp. kantoja oli enemmän FFV- hevosten lannassa. Näiden merkitystä suoliston hyvinvoinnille ei kuitenkaan vielä tiedetä ja tutkittaessa hevosten suoliston mikrobistoa jatkossa, olisi hyvä pyrkiä selvittämään näiden merkitys
- Lannan vedensitomiskyky oli siis huonompi FFV-hevosilla, tämä voi johtua monesta syystä mm. siitä mitä kuituja paksusuolessa on ja mikä on niiden vedensitomiskyky. Tämä puolestaan riippuu hevosen ruokinnasta ja kyvystä hyödyntää kuituja
Tutkimuksen johtopäätöksissä siis todetaan että hoito- ja ruokintakäytännöillä ei näyttäisi olevan suurta roolia FFV-ongelmien synnyssä. Koska FFV-hevosten ja verrokkien lannan mikrobikoostumuksissa ei ollut suuria eroja, voidaan olettaa että syy ei myöskään ole paksusuolen mikrobiston epätasapainossa. Lannan fysikaalisesti erilainen koostumus sekä ähkyhistorian korostuminen voisivat olla tulevaisuudessa tarkemman tutkimuksen kohteena. Lisäksi on hyvä huomioida että rehuerän vaihtaminen saattaa helpottaa tilannetta ja että FFV hevosia olisi hyvä ruokkia karkearehupainotteisesti.
Omia havaintoja ja spekulaatiota: usein näitä hevosia auttaa sulavampi rehu eli matalan D-arvon omaavat, myöhään korjatut heinät, joissa korkea sokeri tuntuvat sopivan huonosti. Lisäksi kiinnittäisin huomiota heinän hygieeniseen laatun. Usein syytetään säilöheinää mutta tutkimuksessakin havaittiin, että säilöheinän vaihtaminen toiseen säilöheinään voi auttaa, miten tämä on mahdollista? Syytä voi spekuloida mutta syyhän ei tällöin olisi säilöheinässä itsessään, vaan ehkä D-arvossa tai hygieenisessä laadussa tietyssä heinäerässä? Tämä on syytä pitää mielessä erityisesti silloin jos karkearehuna on esikuivattua säilöheinää, joka ei ole riittävän kosteaa, jotta paalissa olisi tapahtunut säilöntäprosessi eikä se toisaalta ole myöskään riittävän kuivaa, jotta säilöntämenetelmänä olisi kuivattaminen kuivaksi asti. Ongelmaa tämän tyyppisissä esikuivatuissa säilöheinissä voi lisätä vielä entisestään se, että hygieenisen laadun varmistamiseksi ei ole käytetty säilöntäaineita. Tällä hetkellä juuri tämän tyyppinen heinä on myös tavallisin hevosille syötetty. Suosisin näillä FFV taipuvaisilla hevosilla hyvälaatuista oikeasti säilöntäprosessin läpikäynyttä säilöheinää (ka alle 70%), jonka hygieeninen laatu on varmistettu säilöntäaineella – tai kuiva heinää – mutta välttäisin välimuotoa ja kiinnittäisin myös huomiota D-arvoon ja matalaan sokeriin. Toivottavasti tulevaisuudessa uudet tutkimukset löytävät perimmäisen syyn FFV, sillä ongelma tuntuu olevan varsin yleinen.
Tutkimuksen ”kakkablogi” kuten tutkija itse blogiaan kutsuu, löytyy täältä.
AxEquestrian 