Vaunun tasapainottaminen

Yksi yleisimmistä virheistä mitä olen nähnyt shettisten valjastuksessa on että vaunua ei ole tasapainotettu oikein. Kaksipyöräisillä vaunuilla ajettaessa vaunu täytyy siis tasapainottaa niin että aisat eivät:

1. laita painoa ponin selälle
2. nouse ylös
vaan
3. ovat vaakatasossa omalla painollaan ilmassa häiritsemättä ponin liikkumista, vapaina ja irtonaisina aisalenkeissä, kun ajuri on kyydissä

Koska monet valjakkovaljastukseen siirtyvät ovat oppineet ensin sila-/ravivaljastuksen, jossa aisa kiinnitetään aisaremmillä kiinteästi kiinni silaan, on valjakkovaljastukseen hyvä hakea apua henkilöltä joka osaa valjakkovaljastuksen säätää, näin tämän valjastustyypin hyötykin saadaan käyttöön. Toki vaunut kuten koppakärryt, hiittikärryt ja kilpakärryt, täytyisi tasapainottaa myös silloin kun ajetaan ravivaljastuksella! Mutta kun takaraivossa on ajatus että aisa on aisalenkissa kiinteästi kiinni ei ehkä aina hahmoteta miten aisan kuuluu toimia valjakkovaljastuksella.

Aihe tuli mieleen kun katsoin tämän lyhyen videon tarkkuusharjoituksesta, jonka ajoin Heidi Sindan valmennuksessa Ransulla, koska tässä näkee erinomaisesti miten hyvin tasapainotettu vaunu toimii. Aisa on täysin löysästi aisalenkissä ja tekee vain pientä ylös-alas liikettä, ei pompi villinä, eikä ole tiukasti kiinni vaan ”leijuu ilmassa” niin että poni pystyy täysin vapaasti ja rajoittamattomasti liikkua aisojen välissä – juuri tässä onkin etu valjakkovaljastuksen ja silavaljastuksen välillä, työ tehdään rinnustimella ja poni saa paljon enemmän vapautta liikkua kun ei ole paketoitu aisojen väliin eikä selälle tule lainkaan rasitetta aisasta. Aisalenkithän ovat valjakkovaljastuksessa myös silaosan läpi liikkuvat jolloin esimerkiksi kaarroksissa aisalenkitkin liukuvat tarpeen mukaan ja tällöin kaarteissakaan aisa ei lukkiudu poniin.

Itselläkin kesti pitkään tajuta milloin tasapainotus on hyvä ja tämän hoksaaminen vaati tietysti sen että hankki kunnollisen valjakkoajoon tarkoitetun gigin eli kaksipyöräisen vaunun (se löytyy muuten Myytävänä-sivulta vink vink 😉 ). Meillä oli aikaisemmin ollut kaksi erilaista Cavalettie tyyppistä vaunua ja niiden säätäminen toimiviksi ei ollut niin helppoa. Meillä on myös Master merkkinen koppakärry shettiksille ja siinä on myös valmiiksi hyvä tasapaino ja se onkin muutettu valjakkovaljastukseen sopivaksi. Mitä kevyempi vaunu on, sitä vaikeampaa on tasapainottaminen koska ajurin pienikin painopisteen muutos on kokonaisuuteen ratkaiseva, joten on hyvä että vaunussa on vähän, ei liikaa, painoa joka jo itsessään helpottaa tasapainon löytämistä. Kevyet vaunut hyppivät helpommin aisan päästä ylös alas ja usein tämä on ratkaistu sillä että aisaa painetaan aisalenkkiä vasten, mikä ei siis ole valjakkovaljastuksessa tarkoituksenmukaista ja rasittaa ponin selkää.

Tasapainotus tehdään painopistettä muuttamalla. Tähän voidaan vaikuttaa:

  1. Penkkiä siirtämällä
  2. Aisan pituus vaikuttaa mutta valjakkovaunuissa aisa säädetään ensisijaisesti muuten oikeaan mitoitukseen
  3. Aisalenkkien korkeutta säätämällä ja antamalla sopivasti ”löysää” aisalle
  4. Cavalettie mallisissa vaunuissa aisan säätämisellä aisan tukiraudalla (Tätä ei yleensä varsinaisissa valjakkovaunuissa ole mutta koska moni ajaa näillä, mainittakoon tässä. Voi myös olla joissain hiitti- ja koppakärryissä)
  5. Ajurin istunnalla

Hyvän tasapainon saavuttaminen edellyttää  jo lähtökohtaisesti että sitä on ajateltu vaunun valmistusvaiheessa. Kun kaikki vaunun säädöt on tehty oikein on ajurin istunta lopullinen ratkaiseva asia eli ajurin vaihtuessa täytyy miettiä pystyykö uusi ajuri istua hyvin vaunua tasapainottaen samoilla vaunun säädöillä, esimerkiksi aikuisen painolla voi vaikuttaa paljon, kevyemmällä lapsen painolla vähemmän. Aikuinen ajuri saa kokonaisuuden myös helposti pois tasapainosta pienilläkin liikkeillä, joten ajurin on myös pystyttävä istumaan hyvässä asennossa joka tukee ajamista, tarkoitus ei ole että hän tasapainottelee hankalassa asennossa jotta vaunu toimisi oikein. Istunta on ajamisessa yhtä tärkeää kuin ratsastuksessakin! Hyvä tasapaino on siis oikean valjastuksen, vaunun säätämisen ja ajurin istunnan yhteistulos.

Valjastus kannattaa AINA tarkistuttaa kokeneella ajurilla  sillä valjakkovaljastuksella voidaan todellakin antaa hevoselle täysi vapaus liikkua aisojen välissä, jos tähän vapauteen tulee huonon valjastuksen takia rajoitteita, koko idea tästä valjastustyypistä katoaa.

Jos ei ole nähnyt oikein tasapainotettua vaunua voi ollakin vaikea hoksata miten sen on tarkoitus toimia, joten toivottavasti tästä on iloa 🙂

Vaunu on Tidaholmin pienten ponien gig, jonka tasapainotus on lähtökohtaisesti loistava. Aisat liikkuvat tässäkin vähän ylös ja alas, sitä ei saada koskaan kaksipyöräisellä kokonaan poistettua, mutta oikealla valjastuksella liike on vähäistä eikä häiritse ponia. Joskus näkee vaunuja, yleensä siis kovin kevyitä, jotka paukuttavat aisoja aisalenkeissä ylös alas aika kovaakin ja painopisteen löytäminen istunnalla, jotta hyppiminen lakkaisi, on todella vaikeaa. Mäkivyöt olisivat voineet olla yhtä reikää tiukemmalla tässä sillä aisa pääsee vähän puskemaan eteen kaarteissa, hevoselle miellyttävämpää olisi tiukennus vauhtiajoon, kouluajossa tämä säätö olisi ok.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s