Koska moni tietää että meillä on ajettu shettiksillä myös parissa saan aika paljon kyselyitä parivaljaista ja siitä miten pariin opetetaan. Koska sattumoisin olen hevosalan opettaja niin turvallisuusasiat pamahtavat yleensä ensimmäisenä mieleen ja tekee mieli sanoa että jäitä hattuun ja oletko ajatellut asian loppuun asti? 😀 En halua tyrmätä hyvää ideaa sillä parilla ajaminen on ainakin kolme kertaa niin hauskaa kuin yksiköllä ajaminen, mutta monesti huomaa että kysyjällä ei oikein ole käsitystä siitä mihin on ryhtymässä, paria kun ei 99,9% tapauksista tehdä vain sillä että ostetaan valjaat, vaunut ja laitetaan kaksi ajettua hevosta yhteen. Siksipä ajattelin kirjoittaa tähän ”lyhyesti” mitä (ja paljon muuta) pariin opettaminen ainakin vaatii. En sano etteikö pariin voisi opettaa helpostikin jos omistaa pari fiksua hevosta mutta koska kysytään miten minä opetan niin näin:
Toimiva hevonen yksikössä
Ennen kuin lähtisin suunnittelemaan paria kysyisin että miten hyvin kumpikin hevonen on hallinnassa ja toimii yksikössä? Ja nyt tarkoitan ajamista kuten valjakkoajossa ajetaan, ei ajelua tai raviajoa, mitä toki myös voi harrastaa. Ajamisen lähtökohta kuitenkin on että hevosta ajetaan ja se toimii ajossa kuten ajohevonen, ihan kuten ratsu toimii ratsun tavalla ratsuna. Tämä on oleellista siltä osin että tällöin ajohevonen ja parivaljakko on ajurin hallinnassa ja hallittu ajo on kaiken perusta. Eli liikkuuko molemmat hevoset oikeinpäin peräänannossa? Onko hevonen ajamisen osalta ns. tilanteen tasalla kaikissa tilanteissa? Onko molempien hevosten ajaminen yksikössä täysin hallittua niin että hevonen:
1. pysähtyy. Aina.
2. pysyy paikoillaan niin kauan kun pyydetään
3. siirtyy kyselemättä käynnistä raviin, ravista käyntiin, ravista pysähdykseen, pysähdyksestä raviin, käynnistä pysähdykseen, pysähdyksestä käyntiin… eli avut äänin, ohjin ja ajopiiskalla menevät läpi (piiska on ajurin pohje, ei piiskaamista varten)
4. onko hevonen yksikössä täysin varma varusteista ja erilaisista vaunuista? Sietää vetoliinat jaloissa ja kestää vaunusta lähtevät äänet (ääntä lähtee ihan eri tavalla kuin vaikkapa koppakärryistä)?
5. onko hevonen siedätetty ulkopuolisiin ääniin ja yllättäviin tilanteisiin kuten muovipussiin jaloissa tai nurkan takaa juoksevaan lapseen eikä se häivy horisonttiin postilaatikoista?
Jos hevonen ei ole toimiva yksikössä, niin ei se sen toimivampi ole parissakaan, toki kaveri luo turvaa mutta pohjatyöt tehdään yksikössä. Hyvää pohjaa on helppo soveltaa pariin jossa on hallittava kaksi kerralla.
Siiamilaiset kaksoset
Jos edellä oleviin kysymyksiin voi vastata että hanskassa on, hevonen on selvästi jo pidemmälle koulutettu ajohevonen ja voi siirtyä vaiheeseen kaksi, opettamiseen pariin. Ensimmäisenä uutena asiana yksikköön verrattuna hevosten on siedettävä toisiaan, sitä että ovat kylkikyljessä kiinni. Tähän voi totuttaa pitämällä niitä vierekkäisissä karsinoissa ja tarhata yhdessä. Meillä parissa on ollut myös tamma ja ruuna, jotka eivät ole olleet vapaana yhdessä (tamma ei sietäisi ruunaa tarhassa) mutta ajossa, koska tamma kuuntelee ajuria eli minua ja tietää että irvistelyä ei töissä sallita, se toimii hyvin, joskin alkuun asiaan täytyi kiinnittää huomiota. Myöhemmin ruunalle mulkoilu jäi pois ja reissuissa oli jo riippuvaisuutta havaittavissa 🙂 Totutus tapahtuu myös ohjasajon kautta.
Parin varusteet
Lisäksi tarvitaan parivaljaat, jotka ovat siis erilaiset kuin yksikkövaljaat. Yksikkövaljailla voi vielä aloittaa ensimmäisen vaiheen eli hevosten ajamisen ohjasajaen parissa mutta itse ajamiseen tarvitset parivaljaat sekä tietysti pariohjat, moni paria suunnitteleva ei tule ajatelleeksi sitäkään että paria ei ajeta kaksilla ohjilla vaan yksillä pariohjilla. Valjastukseen on syytä saada apua paikanpäälle joltain joka osaa neuvoa miten parivaljaat laitetaan ja miten remmit ja ohjat säädetään, tai täytyy käydä jossain opettelemassa se kädestä pitäen. Ethän valjasta kuulopuheiden ja kuvien tai youtubevideoiden pohjalta! Lisäksi tarvitsee tietysti parivaunut pariaisoineen. Varusteisiin suosittelen hyväkuntoisia uusia/moderneja varusteita, en ehkä ensimmäisenä laittaisi perään perinnevaunuja. Valjas- ja vaunumyyjiä löytyy esim. http://www.valjakko.net :in palveluhakemistosta.
Molemmat hevoset on syytä myös totuttaa pariaisaan eli ohjasajaa yksikkönä yhdellä irtoaisalla niin että aisa koskettaa molempia kylkiä ja kankkua ja hevonen hyväksyy tämän. Ohjasajossa palataan edellä mainittuihin kohtiin eli hevosten on toimittava nyt parissa täysin ohjasajettuna, pysähtyä, seisoskella ja liikkua sen mukaan miten pyydetään. Ja kaiken on siis tapahduttava yhtä aikaa molemman hevosen osalta, vaunun vetoon ei voi lähteä niin että toinen vetää ja toinen käveleskelee mukana.
Ohjasajoa parissa olen tehnyt kyllä nuorten ponienkin kanssa, siis nuori on parissa ajetun vanhemman ponin kanssa jo ajo-opetusvaiheessa ohjasajossa, kun nuorella ei ole ajettu vielä vaunuillakaan, ohjasajo parissa on oikein hyvää oppia nuorelle. Joitain varsoja on myös pidetty heti pienenä aisassa kiinni emän mukana ajettaessa niin kuin ennen vanhaa työhevosten kanssa on ollut tapana, tottuvat ryminään ja äänikäskyihin. Uutta paria on helpoin rakentaa jos toinen hevosista on jo parissa ajettu, mutta meillä oli kyllä ensimmäinen pari kaksi tolkkua aikuista tamma jotka molemmat olivat aloittelijoita parin suhteen. Ulkomailla on myös hyvin tavallista että hevosia ajo-opetetaan suoraan pariin mutta turvallisempaa on että molemmat hevoset ovat jo kokeneita yksikössä ja oppivat samalla myös luottamaan itseensä ajossa, ei pelkästään kaverin tukemana.
Vaunut perään
Tässä vaiheessa parin on jo toimittava ohjasajaen hyvin. Lisäksi tarvitse taluttajat ja yhden kaverin vaunuun, mieluummin useampi käsipari alkuun ja jätetään väkeä pois opetuksen edistyessä, kuin että aletaan vajaalla porukalla kokeilla. Jarrun käytön täytyy olla tuttua ajurille ja mäkivyöt on hyvä olla mukana kuitenkin (osaahan hevonen jo yksikössä ottaa mäkivyön vastaan?). Tässä vaiheessa hyvin tehty ohjasajo palkitsee sillä hevosten täytyy sekä lähteä vetoon että pysähtyä yhdessä tuumin. Pienin matkoin alkuun jotta saadaan onnistumisen kokemuksia.
Ihmisten osaaminen
Kannattaa myös miettiä että onko oma ajo-taito sillä tasolla että hallitsee ajo-opetusvaiheessa ja tietysti sen jälkeenkin parin eri tilanteissa? Luottamuksen täytyy olla kunnossa niin ajurin ja hevosten välillä, kuin ajurilla omiin taitoihinsa, ajurilla täytyy olla ajokokemusta sen verran että tietää mitä tehdään eri tilanteissa. Luottamus tiimiin syntyy työskennellessä, kaikki vaiheet on käytävä läpi säilyttäen hevosen luottamus siihen mitä ollaan tekemässä, joten ei vaadita liikaa liian pian. Oikoteitä ei oikeastaan ole vaan pari rakennetaan askel kerrallaan.
Lisäksi tarvitset pari avustajaa jotka ovat tehtävän tasalla ja tottelevat ajurin käskyjä mukisematta, olettaen että ajuri on se joka tietää mitä ollaan tekemässä.
Tulitko toisiin ajatuksiin?
Kaikki aloittavat jostakin, joten vaikka kaikki nyt ehkä kuulostaakin kovin vaikealta ja teksti vaikuttaa pelottelulta (hyvä xD ) niin kannustan opettelemaan taidot innostuksen määrää vastaavaksi. Meillä ei ollut lähiapua ensimmäistä paria kun rakennettiin, joten en missään nimessä suosittele tätä toimintatapaa vaikka puhelimitse ja eri lähteistä saakin paljon tietoa, maalaisjärjellä pääsee kyllä pitkälle mutta… 🙂 Kannattaa olla yhteydessä kokeneisiin ajureihin, joilla on kokemusta parivaljakoista, ihanteellisintahan olisi että ajuri pääsisi ajamaan kokeneella parilla ensin esim. ajotunneilla, jotta tietää ja tuntee miten pari toimii ja samalla oppii valjastuksen ja varusteet sekä työturvallisuuden.
Parin ajaminen ei sinänsä ole vaikeaa ja ohjiakin on yhtä monta kuin yksikössä 😉 hevoset yleensä viihtyvät hyvin parissa kun on kaveri matkassa ja vaunut ovat ketterämmät kuin vaikkapa koppakärryt tai gigit. Riskit vahinkoihin ja kalliit varusteet – ja hevoset/ponit – toivottavasti kuitenkin kannustavat tekemään parin pitkän kaavan kautta ja varman päälle – vaikka varmasti niitäkin on, jotka lätkäisevät hevoset pariin ja herran haltuun, joko se onnistuu hienosti tai sitten tapahtuu katastrofi – jossain vaiheessa. Opetus on syytä tehdä yhtä perustellisesti riippumatta siitä onko opetettavat hevosekokoisia vai shettiksiä, kaikenrotuiset hevoset ovat arvokkaimpia toimivina ja turvallisina.
Parasta onkin sitten se että saa parin toimimaan hienosti yhdessä ja saavuttaa tavoitteita joita on asettanut, vaikkapa vain sen että on kouluttanut parivaljakon kotona ajamiseen, samalla on hevosmies- ja naistaidot karttuneet ja hevosista tuli turvallisia harrastuskavereita. Rohkeasti siis oppia hakemaan, käytännössä kokeneemmilta!
Dreams come true. Oikealla Ivanhoe av Friheten, vasemmalla Swinghill’s Paulette. Pienet ponit toteuttivat haaveen siitä että kisaan parivaljakolla valjakkoajossa, kukapa olisi arvannut?! Ennen maratonia kysyin Markolta että mitä hemmettiä oikein ajattelin kun ilmoitin meidät tänne??? Mutta niin vaan selvittiin hengissä siitäkin! Kuvista on nyt pari vuotta aikaa, joskus vielä… Maratonkuva copyright Leena Kahisaari, koulukoekuva copyright Mirella Ruotsalainen
AxEquestrian 