Mitä eroa on varsan ruokinnalla ja ruokinnalla

Kuvassa olevien varsojen tarina ja vastaus kuvassa esitettyyn kysymykseen tulee tässä:

Joulukuussa kahden shettisvarsan tiet erosivat. Eron aikoihin varsat olivat vajaan 7 kk ikäisiä. Kuvassa oleva pienempi varsa on 2 viikkoa vanhempi kuin isompi varsa. Varsat olivat joulukuussa saman korkuisia ja samassa hyvässä lihavuuskunnossa, molempien oletettu aikuiskoko on noin metrin ja aikuispainoarvio lienee n. 200 kg luokkaa.

Nyt maaliskuussa varsojen tiet jälleen kohtasivat.

Isompi on elellyt pihattolaumassa, jatkanut kasvuaan normaalisti syöden arviolta n. 4,5-5 kg heinää päivässä ja kivennäiset. Tämä varsa painaa nyt 129,5 kg vaa’alla punnittuna mikä on hevosten kasvukäyrätaulukon, 200 kg aikuispainoennusteen mukainen normaali paino 10 kk ikäiselle varsalle. Lihavuuskuntoluokaltaan varsa on Luken talukon mukaisesti 4 = hyvä.

Pienempi on nyt 3 kuukautta myöhemmin erittäin laiha ja lihasköyhä ja vähän matalampi kuin ikätoverinsa. Ruokinnan on kerrottu olleen 2 kg heinää, kivennäinen ja varsarehu. Tämä varsa painoi vaa’alla mitattuna 93,5 kg, mikä on hevosten kasvukäyrätaulukon, 200 kg aikuispainoennusteen mukaan n. 6 kk ikäisen varsan oletuspaino mutta varsalla on ikää jo 10 kk. Varsa on ottanut 3 kuukaudessa 4 kuukauden verran takapakkia kasvussa. Paino on noin 30 % alle tämän hetkisen iän mukaisen painotavoitteen. Lihavuuskuntoluokaltaan varsa on Luken talukon mukaisesti 2 = laiha.

Lyhyt vastaus on: 2 kg heinää.

KASVAVAN VARSAN RUOKINTAA EI SAA KOSKAAN KURITTAA ALLE SUOSITUSTEN,
EI EDES S H E T T I S V A R S A N !!!

Kaikki varsat tarvitsevat ylläpitoon, liikuntaan, talven kylmästä selviämiseen ja kasvuun vähintään suositusten mukaisesti ravintoaineita ja jokaisen varsan omistajan, ruokkijan ja tallinpitäjän vastuulla on, että varsa ei muutu aliravituksi!

Mikäli olet epävarma varsasi ruokinnasta ja haluat varmistua että se saa riittävästi energiaa, valkuaista, kivennäisiä ja vitamiineja terveeseen sopivaan kasvuun, pyydä apua ruokintaan ammattilaiselta! Hevosen pitkän elämän pohjat luodaan nyt.

Kaikkien pienten varsojen hyvinvoinnin puolesta,
Leena

Ja PS. kyllä teen ruokintasuunnitelmia, pitkällä kokemuksella ja ammattitaidolla, olehan yhteydessä niin suunnitellaan sopiva ruokinta myös sinun hevosellesi ❤

Mainokset

Painavaa sanaa heinästä

Kun on päivittäin tekemisissä hevosten ruokinnan suunnittelun kanssa tulee hevosten ruokinnan peruspilarin heinän merkitys konkreettisesti esille. Viime kesän vaikeat olosuhteet ovat kärjistäneet tilannetta entisestään ja heinien laadussa on ollut suurta vaihtelua, mutta varmasti joka kesälle riittää tekemistä heinän ravintoarvoihin perustuvan laadun parantamiseksi, ei vain poikkeuksellisina vuosina. Vuosia on puhuttu siitä että laadukasta heinää pitää myös vaatia ja edellyttää heinästä rehuanalyysiä, selvitän tässä miksi.

Teen ruokintalaskelmia, jotka perustuvat heinästä tehtyyn rehuanalyysiin. Rehuanalyysi on kotieläintaloudessa kaiken ruokinnan perusta, niin naudoilla kuin hevosillakin käytetään korsirehua ruokinnan pääraaka-aineena, siksi on myös suuri merkitys sillä minkä laatuista rehu on. Mikä laadukkaampaa korsirehu on, sitä vähemmän tarvitaan muita rehuja korvaamaan heinästä jääviä puutteita – heinä on ekologinen ja tehokas rehu – ja myös luonnollisin hevosen vatsalle sekä oleellinen osa laiduntavaksi tarkoitetun eläimen hyvinvointia.

Mitä siis on ”hyvä heinä”? Laadulla tarkoitan tällä kohtaa rehun ravintoainesisältöä joka vastaa mahdollisimman hyvin ruokittavan hevosen tarpeita. Eli, laadukkuuteen kuuluu esimerkiksi maltillinen sokeri (alle 150, mielellään lähellä 100), sopivasti valkuaista (srv 50-90, jolloin siitostammojen ja nuorten hevosen heinässä valkuainen on ylärajalla ja joutilailla alarajalla) sekä kivennäiset hyvässä tasapainossa (Seilabin sivuilta löytyy rehuanalyysin tulkintaan avuksi pari pdf tiedostoa, jotka ovat hyviä vertailuksi omaan analyysitulokseen; Hevosten karkearehujen tavoitearvot ja Kivennäisten tavoitearvot). Kun analyysin tuloksia vertaa tavoitearvoihin, voi myös arvoida rehun laatua hevosen ravintona. Edellytä tuottajalta aina rehuanalyysiä kivennäisanalyysin kera!

Korkea sokeri tuo paljon energiaa, usein yli 200 gr/kg ka sokerimäärät voivat jopa tuplata joutilaan hevosen energiansaannin tarpeeseen nähden (!), vajaa valkuainen puolestaan (esim. 25 gr/kg ka) on ongelmallisen vähän usein jo kevyessä käytössä olevalle hevoselle puhumattakaan kasvavasta varsasta tai imettävästä tammasta. Kun valkuaista täytyisi lisätä ja se on tehtävä jollain teollisella valkuaisrehulla tai muulla rehulisällä, lisätään samalla myös energiaa, joka kärjistää ruokintaa entisestään. Myös pellon kivennäistasapaino näkyy rehussa, jolloin voidaankin olla puolestaan tilanteessa, jossa käytetään hyvää tarkoittaen markkinoiden yleisimpiä peruskivennäisiä normaaliin tapaan, mutta ne eivät vastaakaan pellon huonoa tilannetta, vaan nekin vääristävät ruokintaa entisestään, pahimmillaan esim. Ca:P suhteen osalta päälaelleen. Ellei rehua ole analysoitu ja suuntaa antavaa ruokntalaskelmaa tehty – ei näitä voi edes tietää, mutta hevonen saattaa olla lihava, laiha, kuralla, huonolla karvalla, liian energinen, apaattinen, ähkyillä, sairastella, lihasköyhä, suorittaa alle tasonsa…

Huolestuttavana olen pitänyt että näen jatkuvasti edellä mainitun esimerkin kaltaisia rehuanalyysejä, enkä todellakaan nyt syyllistä tällä omistajia, sillä varsinkaan tänä vuonna ei välttämättä ole ollut muuta saatavilla, aina asialle ei voi mitään ja silloin ruokinnan suunnittelussa täytyy osata luovia. Mutta se, mikä on ollut huolestuttavaa on, että useimmiten näissä tapauksissa kuitenkin kerrotaan että heinä on nimenomaan ostettu hevosten heinän tuottajalta – tällaiset tulokset kuitenkin kertovat että heinäntuottaja ei pidä pellosta huolta. Pelto voi antaa kasville vain niitä ravintoaineita, mitä sillä on antaa, ellei peltoa lannoiteta, se köyhtyy ja tämä näkyy suoraan rehuanalyysissä korkeina sokeriarvoina (kasvi kamppailee elääkseen ja jos heinä on kuivaa, edes maitohappokäyminen ei paalissa sokeria käytä > eli sokeriarvo voi olla 200 ja jopa yli) ja matalina valkuais- (alle 25) ja kivennäisarvoina (lannoitus, kalkitus). Tätä vielä usein ruokkii ajatus että hevosten heiniä (tai laitumia) ei saa lannoittaa vahvasti, mikä on totta, mutta ei peltoa voi jättää lannoittamatta ja kalkitsemattakaan, koska silloin kasvi ei voi kehittyä hevoselle sopivaksi heinäksi. Peltoa täytyy hoitaa.

Heinää ostettaessa hinnoittelu pitäisi saada meidän hevosenomistajien näkökulmasta tilanteeseen, jossa rehuanalyysillä ravintorikkaaksi määritelty heinä on kalleinta ja lannoittamattomasta korkeasokerisesta heinää saisi halvemmalla, paalin hintaan pitäisi myös kosteuden vaikuttaa. Tällä hetkellä heinää myydään paalihinnalla riippumatta siitä mitä paalissa on. Myös sillä on merkitystä mikä on heinän kosteuspitoisuus, 300 kg:ssa heinää voi olla kosteuden mukana joko paljon tai vähän vettä – ja vedestä ei kannata maksaa, vaan siitä mikä ravintosisältö on heinän kuiva-aineessa (tämä ei tarkoita sitä että heinän pitää olla ihan kuivaa, jos olet ostamassa säilöheinää, eli toivot säilöntäprosessin nimenomaan käyttäneen osan heinän sokereista hyväkseen, jolloin heinä on matalasokerista – paalissa pitää olla vähän kosteutta, jotta prosessi lähtee valmiissa paalissa käyntiin). On siis eri asia ostaa ravintorikasta säilöheinää, jossa on ollut sokereita vähennyksen mahdollistavaa kosteutta 50 e paali kuin korkeasokerisista kuivaa heinää 50 e paali tai hygieeniseltä laadultaan riskaabelia liian märkää ja jäätyvää säilöheinää 50 e paali tai hyvin onnistunutta kuivaa heinää 50 e paali.

Uusi heinäkesä on edessä joten jos haluat varmistua että tuottajasi toimittaa sinulle hyvää heinää, perehdy tavoite-arvoihin ja vertaa niitä esim. tämänvuotisiin analyyseihin, jotta seuraavat kysymykset auttavat eteenpäin:

  • Kysy onko pelto lannoitettu
  • Kysy onko pelto kalkittu (tehdään harvemmin)
  • Kysy onko heinä tehty tarkoituksella kuivaksi ja vain suojattu muovilla vai onko ollut tarkoitus että se on esikuivattua ja säilööntyy (=vähäsokerisempaa)
  • Kysy montako muovikerrosta paalissa on (mielellään 12 kierrosta)
  • Kysy rehuanalyysiä laajalla kivennäisanalyysillä

Kun olet asiakkaana perehtynyt perusasioihin heinästä, voit paremmin arvioida heinän ruokinnallista laatua ja keskutella tuottajan kanssa toimenpiteistä – sekä hinnasta.

Heinä on hevosen ruokinnan perusta, tingi siitä vain pakkotilanteessa. Analysoidulla heinällä ja ruokintasuunnittelulla vältät pahimmat karikot ja voit vaikuttaa oleellisesti hevosen hyvinvointiin.

Oheislukemista esim.

Pro Agrian blogi laadukkaasta hevosten heinästä

Hevostietokeskuksen juttu heinän hinnan vaikutuksesta ruokintakustannuksiin

 

Ja jos tarvitset apua ruokinnan suunnitteluun, olehan yhteydessä ax.hevospalvelut@gmail.com tai 0405782130

 

Miksi ruokinta kannattaa tarkistaa ruokintalaskulla?

Hevosen ruokinta on aihe joka herättää takuuvarmasti keskustelua hevosihmisten parissa. Ajattelin neuvontapalveluiden ohella bloggata muutamista asioista ruokintaan liittyen tässä kevään mittaan ja aloitan ruokintalaskusta.

Usein kommentoidaan että ruokintalaskut ovat ”ihan turhia”, rehuanalyysi kertoo vain yhden paalin tuloksen ja kuitenkaan ei voi tietää miten ravintoaineet imeytyvät –  tällöin usein myös valitaan ruokintamalliksi ”näppituntuma”. Asian voi nähdä näinkin mutta oma näkemykseni on, tässäkin asiassa, että vajaakin tieto on aina parempi kuin tyhjä arvaus. Ruokintalaskulla voi myös ihan oikeasti pelastaa hevosen elimistön turhalta rasitukselta ja varmistua ettei ruokinnassa ole räikeitä puutoksia tai yliannostuksia.

Ohessa perustelut ruokintalaskun puolesta

Hevosen ruokintalaskun hyvät puolet

1. Hevosen ruokintalaskuun tarvitaan hevoselle syötettävästä heinästä rehuanalyysi eli rehulaboratiorio tutkii rehun laadullisen sisällön. Luken (Luonnonvarakeskus) julkaisemista rehutaulukoista voi poimia suuntaa-antavat tiedot korjuuajankohdan mukaan mutta itse edellytän ruokintalaskua varten aina analyysiä heinästä jota hevonen oikeasti syö. Hevosten rehuista tärkeimpiä tietoja mitä analyysistä saadaan on: enerigan määrä, valkuaisen määrä, sokerin määrä sekä kivennäiset, jos kivennäisanalyysi on valittu mukaan (toivottavasti on). On totta että rehunäytteen tulos voi vaihdella samalta lohkoltakin tehtyjen paalien välillä, mutta tätä voi tasoittaa keräämällä näyte muutamasta paalista ja toimittaa labraan sekanäyte. Joka tapauksessa analyysi kertoo heinästä enemmän kuin silmämääräinen arvio, joka toki sekin on tärkeä yhdessä nenäarvion kanssa, mutta silmä ei kerro kuitenkaan rehun sisällöstä mitään. Hyvää ja huonoa heinää on yhtä montaa sorttia kuin katsojaa, analyysi kertoo faktaa lähetetystä erästä. Rehuanalyysejä tekevät ainakin Seilab ja Viljavuuspalvelu.

2. Energian määrä hevosen ruokinnassa. Kasvava ongelma hevosalalla on valitettavasti hevosten lihoaminen, hevoset saavat liikaa energiaa suhteessa liikunnan määrään. Harrastehevonen voi helposti saada jopa 20-30% liikaa energiaa tarpeeseen nähden – ei ihme jos ihraa kertyy – mutta omistaja ei tätä tiedä ellei ruokintalaskua ole tehty. Ruokintalaskulla voi varmistaa ettei ruoki hevosta liian voimakkaasti.

3. Valkuaisen määrä ruokinnassa. Erittäin tärkeä osa hevosten ruokintaa, erityisesti jos kyse on siitostammoista tai varsoista ja nuorista treenin aloittavista hevosista. Yllättävää kyllä, varsinkin jos heinä on laadukasta, voi tiineen tammankin valkuaisen saanti olla hyvin lähellä tarvetta, eikä valkuaislisälle olekaan parin litran tarvetta kuten säkin kyljessä kerrotaan. Pelkästään tämän tarkistaminen voi tuoda jo kymmenien eurojen säästöt – ruokinnassa on turha haaskata resursseja jos vähemmälläkin pärjää, oli se sitten rehua tai euroja. Lisäksi laskemalla voi tarkistaa että tärkeä lysiiniä on ruokinnassa riittävästi. Liika valkuainen ei ole ongelmatonta, se lisää virtsaamista, joka voi lisätä kivennäisaineiden poistumista elimistöstä, voi aiheuttaa valkuaispatteja ja aiheuttaa jopa liiallistakin maidontuotantoa joka voi johtaa varsalla ripuliin.

4. Kivennäisten määrä ja tasapaino. Kivennäisten kohdalla tärkeintä on saavuttaa niiden keskinäsessä suhteessa oikea tasapaino eli esimerkiksi Ca:P ja Ca:Mg suhteen on oltava oikea. Olen seurannut, kuten joka talvi, keskustelua siitä miksi hevoset koluavat puita tammikuussa ja useassa keskustelussa syyksi mainitaan fosforin puute – tein juuri ruokintalaskelman hevosesta joka syö aitatolppia ja tilanne oli päinvastainen – hevonen saa liikaa fosforia. Kalsiumin ja fosforin epätasapaino ei ole suositeltava tila, eikä kummankaan puutos, varsinkin kun toisen yliannostus vielä heikentää toisen imeytymistä. Uskomukset, jotka joskus istuvat tiukassakin, eivät ole tiedon arvoisia tälläkään kohtaa! Kivennäistasapaino on hyvä tarkistaa aina!

5. Hivenaineiden määrä ja tasapaino. Tyypillisimpiä ongelmia, osittain Suomen maaperästä johtuen, on että sinkistä ja kuparista voi olla puutosta, tämän voi tarkistaa ruokintalaskulla. Sinkinpuutoksesta minullakin on omakohtainen kokemus (ei oma hevonen), joten on ihan mahdollista sekin saada aiheutettua, ellei ruokintaa tarkista. Suomen maaperässä ei myöskään ole paljoa seleeniä mistä syystä sitä lisätään kotimaisiin kivennäisiin (ja lannoitteisiin, pellosta rehuun kulkeutuu mitä peltoon on laitettu), mutta usein ulkomaisiin ei – tämä on erittäin tärkeä tarkistettava varsinkin siitostammojen kohdalla sillä seleeninpuutos voi vaikuttaa mm. jälkeisten irtoamiseen ja tiinehtymiseen. Rautaa puolestaan hevoset saavat yleensä perusrehuista reilusti yli tarpeen, mutta silti rautakuurit ovat varmasti edelleen tyypillisimpiä lisäravinnekuureja mitä hevosille syötetään (ja voivat pahentaa ravitsemuksellisia ongelmia entisestään)!

Yhteenveto

Ruokintalaskulla ruokinnasta saa tehokkaan, vältyt hukalta, et osta turhia rehusäkkejä ja -lisiä joka tuo selvää säästöä niin rahallisesti kuin ekologisesti eikä rasita hevosen elimistöä – puhumattakaan jos hevosia on tallissa vaikka 20! Eräs opiskelukaveri kommentoi taannoin että yksi parhaista opeista opiskeluissamme oli ruokintalaskut ja hän on yritystoiminnassaan säästäny sillä osaamisella pitkän pennin viidessätoista vuodessa.

Samalla tulee tarkistettua että hevonen saa riittävästi kuiva-ainetta tyydyttääkseen myös pureskelun tarvettaan ja kovassa treenissä olevan kohdalla voidaan arvioida millä lisäruokinnalla energian tarve täyttyy tehokkaimmin vähentämättä heinän syöntiä.

Kun hevonen saa mitä tarvitsee se voi ja suorittaa hyvin.

Ruokintalasku ei todellakaan poissulje hevosen kunnon silmämääräistä arviointia vaikka näitä mielellään asetetaan vastakkain keskusteluissa, se että osaa lisäksi realistisesti arvioida hevosen ulkoisesta olemuksesta sen ruokinnallista laatua on kirsikka kakun päällä ja kertoo lopullisesti että valittu ruokinta on oikea kuhunkin vallitsevaan valmennukselliseen tai ilmastolliseen tilanteeseen. Voi ajatella niinkin että hevonen suorittaa muturuokinnallakin hyvin, mutta miten se suorittaisi jos vielä ruokinta mietittäisiin täsmällisesti?

Teen ruokintalaskuja hintaan 40e/hevonen, jos sinulla on 3 tai useampia, pyydä tarjous.

Eräs meille aikoinaan tullut lämminveritamma, edellisestä startista viikko. Valitettavasti ensimmäinen kuva ei näytä koko totuutta koska kuvattu karsinassa, hevonen oli luuta ja nahkaa ja ainoat lihat oli reidessä

ruokinta1

Suunnitelmallista ruokintaa ja juomisesta huolehtimista (puhdas vesi 4 kertaa päivässä, seisonutta ei juonut), reilua kuukautta myöhemmin

ruokinta2

Edellisestä kuvasta kuukautta myöhemmin ja valmiina siemennettäväksi hyväkuntoisena, stressittömänä ja hyvinvoivana

ruokinta3

Käärmeöljyn myyntiä hevosille

Bongasin Dr David Marlinin facesta hyvän postauksen siitä miten erottaa ”käärmeenöljymyyjän” ja ajattelinpa tarttua aiheeseen. Käärmeenöljyllä tarkoitetaan tietysti niitä hevosten hyvinvointia edistävinä markkinoitavia tuotteita, joiden vaikutus onkin sitten vähintään kyseenalainen. Hevosten hoito ja ruokinta on iso bisnes, eikö totta? Tämä tietysti houkuttelee markkinoille kaikenkarvaisia tuotteita, joista ei todennäköisesti ole hyötyä, monesti ei ehkä haittaakaan mutta toisinaan voivat olla hevoselle jopa vahingollisia.

Joku varmasti jo miettii että mitäpä sitten, kukin saa tehdä omalla hevosellaan mitä haluaa ja jos on kuullut että jostain tuotteesta, olkoon se tässä vaikka se käärmeöljy, on ollut hyötyä jonkun toisen hevoselle samassa tilanteessa, niin miksipä ei kokeilla? Näissä tuotteissa vain on muutamia perustavaa laatua olevia ongelmia ja kannattaa miettiä asiaa seuraavista näkökulmista:

  1. Perustuuko markkinointi yrityksen väittämiin toimivuudesta, onko tuotteesta tutkimuksilla vahvistettua näyttöä siitä että aine/ainesosat todistettavasti vaikuttavat kuten luvataan? Jos tieteellistä näyttöä on, onko tutkimukset tehty rotilla vai riittävän kattavasti hevosilla? Esim. tiedustellessani kerran erästä luontaistuotteesta rehufirmalta, oli vastaus ”Luontaistuotteilla on harvemmin laboratoriotutkimuksia ihmis- tai eläinpuolella.” – aivan! – silti kyseistä tuotetta markkinoidaan mm. väittein: ”tasapainottaa hormonitoimintaa, hoitaa kiimahäiriöitä, käytöshäiriöitä ja cushing taudin oireita sekä muita hormonaalisia ongelmia.” – aika vakuuttavaa, jos näin olisi, mutta epäilen. Mistä myyjä tietää tämän, ellei asiaa ole edes tutkittu? Jos tuotetta markkinoidaan sanalla ”hoitaa” – tuotteen todellakin todistettavasti täytyisi myös hoitaa.
  2. Jos markkinoinnissa luvataan että tuote parantaa kaiken mahdollisen nivelrikosta löysään mahaan kannattaa suhtautua asiaan kriittisesti. Sellaista ihmetuotetta ei ole vielä keksitty joka käy kaikkeen, ei ole. Jos olisi, olisi maailmasta varmasti parannettu jo syövät ja kaikki muutkin sairaudet. Eikä ole vaikka asiasta miten kauniisti puhuttaisiinkin ja vaikka miten löytyy esimerkkejä elävästä elämästä – sattumalla on liian suurin merkitys jos asiaa ei ole tieteellisesti tutkittu. Jos tuote on hyvä, ei myöskään liene ongelma todistaa sen toimivuus tieteellisesti? Jos tutkiminen on kallista, ei sekään liene ongelma jos tuote on hyvä ja voi olettaa että se maksaa itsensä takaisin todistettavasti toimivana? Jos esim. väitetään että tuote parantaa hengitystieinfektion, mistä markkinoija tietää olisiko sairaus parantunut samassa ajassa muutenkin? Myyjällä on vastuulla on todistaa että markkinointiväittämät ovat totta ja ne on muotoiltava niin että niillä ei johdeta kuluttajaa harhaan.
  3. Jos myyvällä taholla on osoittaa heidän itsensä tekemä tutkimus vaikuttavasta asiasta, suhtaudu edelleen kriittisesti. Puolueeton tutkimus vahvistaa tuotteen vaikutuksen, puolueellinen todennäköisesti on tehty vain edistämään myyntiä.
  4. Mieti voiko vaikuttavuuden takana olla joku muu ilmiö. Esimerkkinä magneettituotteet, joita markkinoidaan esim. lihas-, nivel- ja jänneongelmiin. Magneeteilla ei ole tieteellisesti todistettu olevan vaikutusta em. vaivoihin. Se ei toki tarkoita sitä etteikö esim. itse loimittaminen (riippumatta siitä onko loimessa magneetteja vai ei), voisi edesauttaa esim. lihasongelmissa. Magneetti-keskusteluissa usein sanotaan että tuote on auttanut henkilöä itseään, lumevaikutus toki toimii ihmisillä – ja sehän on ihan fine, jos avun saa vaikka lumeella – mutta valitettavasti lumevaikutus ei toimi hevoseen. Lume vaikutus sen sijaan toimii myös eläimen omistajaan, eli omistajasta voi ”tuntua” että eläin voi paremmin, vaikka tuotteella ei edelleenkään olisi todistettavaa vaikutusta eläimeen.
  5. Muista että yrityksen tavoite on aina myynti. Hyvä perusesimerkki on valkuaisrehusäkin kyljessä olevat suositusmäärät eri hevosryhmille, usein siitostammojen kohdalla suositusmäärä on noin 2 l/pv. Valkuaisen tarvehan on täysin riippuvainen korsirehusta, olen useana vuonna laskenut tarpeita ja vielä en ole päässyt täydennystarpeessa yli 5 dl/pv. Kumpi myy enemmän, 2 l/pv vai 5 dl/pv? Äkkiseltään voi tuntua että mitäpä sitten, tamma kuitenkin kasvattaa varsaa ja imettää – liika valkuiainen kuitenkin rasittaa tamman elimistöä, lisää virtsaamista, mikä voi lisätä kivennäisaineiden poistumista elimistöstä ja valkuainenhan lisää maidon määrää (ei niinkään vaikuta sen laatuun) -> varsakin voi olla ripulilla liiasta maidontuotannosta jne – eli ongelmatontakaan se ei ole. sen lisäksi että muutenkin tarpeetonta. Tämän lisäksi kulutat tarvetta enemmän rahaa rehuihin. Tee kotiläksyt, selvitä omien hevosten yksilöllinen tarve ja tee hankinnat perustuen faktaan. Tämä harrastus on kallis, mutta monessa kohtaa voi säästää., mm. suhtautumalla sopivan kriittisesti myytäviin tuotteisiin.

Kaikki meistä varmasti sortuu silloin tällöin muoti-ilmiöihin ja epätoivoisessa tilanteessa jossa perinteinen lääketiede ei ole toiminut tai milloin siihen ei haluta turvautua, on varmasti moni valmis kokeilemaan mitä tahansa mikä ehkä toimii tai on toiminut jollain (eli oletetaan että juuri tämä yksi juttu oli se ratkaiseva). Näissä tilanteissa perusteluina on usein myös se, että riippuen keneltä kysyy, saa eri vastauksen siihen missä vika on tai miten sitä pitää hoitaa (jopa eläinlääkärien välillä) –  tämä ei kuitenkaan poissulje sitä että hevonen on ansainnut perusteellisen tutkimuksen ensin, jotta voidaan poissulkea tavallisimmat vakavammat ongelmanaiheuttajat ja hoitaa ne todistettavasti toimivin keinoin.

Sellaista munkinpippuria ei ole joka ratkaisee kerrasta jokaisen hevosen kohdalla kaikki ongelmat, suhtaudu kriittisesti ja vaadi valideja tuloksia toimivuudesta!

 

PS. Kannattaa seurata Dr David Marlin Facebookissa, varoituksena kuten hänen sivuillaankin, sivu on tutkijan ylläpitämä ja perustuu tieteelliseen faktaan, ellet perusta tieteestä, ei todennäköisesti pidä hänen sivustaan 😀

 

 

Vuosi lähenee loppuaan

Perinteiseen tapaan vuoden lopussa tulee olo että täytyy koota vuoden tapahtumat yhteen postaukseen. Vuosi on ollut päätösten ja tekojen aikaa ja paljon onkin tapahtunut.

Alkuvuonna sain vihdoin viimein päätettyä että se mihin hevosten kanssa eniten riittää motivaatiota on ajaminen, ihan sama päädytäänkö valjakkokisoihin vai ajellaanko omaksi iloksi mutta ajaminen on se mihin haluan aikaani laittaa. Niinpä kevään mittaan sain hyväksyttyä ajatuksen, että jostain on luovuttava jos haluaa tehdä eniten sitä mikä on kivaa – ponimäärä pitää saadaa tiputettua puoleen ja kasvatustoiminta loppuu tähän vuoteen. Kasvatus on aina ollut lähellä sydäntäni eikä voi sanoa etteikö sillä saralla olisi onnistuttu hyvin, silti omaa motivaatiota on syönyt monet epäonniset ongelmat mitä meillä on ollut esim. varsomisissa, realiteetit ovat ns. tulleet vuosien mittaa selväksi ja varsomisia varjostaa aina suuri huoli, joka tietysti syö iloa koko touhusta.

Toinen ongelma on se että kasvattajana ei tietenkään ole tarkoitus kaikkia varsoja pitää, kun vuodesta toiseen tekee parhaansa, jotta joka varsa saa hyvän alun elämään ja vuodesta toiseen tahkoaa niitä myydessä saadakseen edes suurimman osan varsottamisen kuluista hinnassa pois, niin jossain vaiheessa on todettava että oma tili ei kestä muille myymistä niin kivaa kuin varsojen kasvattaminen onkin. Myyminen on lisäksi aina yhtä stressaavaa, en välttämättä ole myynyt ponia jos on tuntunut että se ei ole sellainen mitä ostaja hakee ja sellaisen ostajan löytäminen, joka haluaa juuri sen ponin mitä myyt, on aikaa vievää. Niinpä jatkossa haluan todellakin pitää taukoa myymisestä! Ehkä varsotetaan jotain tammaa (varmaankin siis erikoisen mustaa Nenyaamme) silloin tällöin mutta isommassa mittakaavassa tämä kasvatusharrastus on nyt meidän osalta loppu.

Tänä vuonna on siis enimmäkseen myyty. Keväällä uuden kodin sai Eowyn Ax ja jalostusorimme Verano Lee v.d. Zandkamp myytiin Ruotsiin. Veranon myynti oli minulle todella vaikea paikka, yksi elämäni hevosista, ehdottomasti. Mutta jos varauskirja näyttää toukokuulla tämän tasoisella orilla nollaa on parempi lähettää se jatkamaan siitosuraa vielä toisaalle, sillä on toivottavasti Ruotsissa vielä monta vuotta edessä jalostusorina. Syksyllä Verano jalostusarvosteltiin Ruotsissa 42 pisteellä, teki päivän parhaan käyttökokeen ajaen ja palkittiin heti jälkeläisistään A-palkinnolla mikä lämmittää mieltä todella paljon, huippuori, kaikin puolin ❤

Kesällä myytiin toinen kesällisistä varsoista, Rohan Ax, joka muutti vieroituksen jälkeen Etelä-Suomeen. Samaan kuormaan ehdittiin vielä myydä hiirakkotamma Arwen Ax, joka lähti Kymenlaaksoon. Kirsikkana kakun päälle Skattens Sissy siitostamma löysi vielä uuden kodin Ruotsista juuri ennen joulua, jonne se lähtenee alkuvuonna. Sissyn myyminen ulkomaille on kova paikka sillä se kantaa Veranon viimeistä (meillä alulle laitettua) varsaa, mutta tällä kohtaa en voi kaikkea saada.

Ajopuoli on odotellut vähän säästöliekillä vielä hevosmäärän vähenemistä. Kesällä kuitenkin koitimme aktivoitua silläkin puolella ja ostimme parivaljakkoon koulutettavaksi ylikorkean Google ruunan Ruotsista, mutta todettiin heti alkuunsa että tuli tehtyä ensimmäinen hutiostos shettiksissä, sen hermorakennetta ei todellakaan aleta rasittaa kilpailukäytöllä, niinpä tehtiin nopea päätös sopivan ostajan sattuessa kohdalle ja Google muutti aika pian pikkupojan omaksi kotiponiksi, joka on osoittautunut täysin oikeaksi ratkaisuksi tämän ponin kohdalla. Googlen kohdalla epäonnistunut hankinta suoraan sanottuna harmitti aikalailla, joten kun meille sitten tarjottiin parivaljakkoon toista ylikorkeaa ponia, tamma Giulietta Moonia, piti hetki miettiä että mitä tehdään, tallikin pursusi vielä myymättömistä poneista kasvatuspuolelta. Lopuksi ajattelimme että toista sopivaa ei varmasti ihan heti tule joten kaupat tehtiin. Sisko onkin osoittautunut oikein mainioksi poniksi ja ollaan siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Ylikorkean hankintaan on syynä Misty kasvatti joka on myös hujahtanut ylikorkeaksi, toivottavasti saadaan joskus näistä kahdesta parivaljakko ja Ransu pääsisi viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Tavoitteeni oli siis että tänä talvena tallissa on 5-6 hevosta, ihan siihen ei päästy mutta nyt ollaan luvussa 8 kunhan Sissy lähtee kohti Ruotsia. Vielä on siis myynnissä ainakin kesällinen orivarsa Aragorn Ax  ja 7 olisi jo aika lähellä tavoitetta.

Vuoden tapahtumista mainitsemisen arvoinen on vielä 1 v pienhevosorimme Juolan Myrskyn toinen sija Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä Ylivieskassa, jossa se esiintyi edukseen kaikinpuolin. Myrskyäkin yritettiin myydä koko alkuvuosi sillä sitä ei ollut tarkoitus pitää mutta näyttelyn jälkeen se nyt on vielä saanut tässä olla… Saattaa vielä päätyä myyntiin ensi keväänä, katsotaan nyt.

Tänä kesänä urakoitiin oikein kunnolla tallin puolella mistä syystä kaikenlainen reissaaminen ja osallistuminen on ollutkin tauolla. Tammojen pihatto viimeisteltiin ja tallista kolme isoa karsinaa muuntui pojille pihatoksi. Oli todella aikaa vievää pestä, kalkita ja käsitellä puuosat, ikkunoita vaihdettiin plekseihin ja kaikkea pientä värkättiin jotta jäljellä olevan lauman hoitaminen olisi mahdollisimman yksinkertaista ja nopeaa, oma fysiikka haluaa jo päästä vähän helpommalla tallitöistä mitä aikaisemmin ja nyt on saatu talliolosuhteet siihen malliin että kaikki työt sujuvat varsin helposti ja kivuttomasti. Talliin on nyt investoitu sen verran aikaa ja rahaa että tällä pitäisi hetken aikaa pärjätä!

Näillä ajatuksilla keventynein mielin kohti uutta vuotta 2019, olkoon se kaikille juuri sellainen millaiseksi sen haluat rakentaa!

Varsan tuotantokustannus-laskuri testissä

Ruotsissa Hästnäringens Nationella Stiftelse-säätiö on julkaissut kätevän excel-pohjaisen laskurin, jolla voi laskea varsan tuotantokustannuksen, laskuri löytyy täältä. Näitä olen kasvatuksen ja jalostuksen kursseilla opettanutkin ja laskenut itsekseni mielenkiinnosta, joten ilman muuta piti heti kokeilla miltä laskurin tulos näyttää shettisvarsan kohdalla.

Ensin pyrin laskemaan tuotantokustannuksen niin lähelle todellista kuin mahdollista. Tässä laskelmassa on siis huomioitu mm. siitostamma ja varsan hoitoon menevä työaika eli laskin työlle ajan per viikko sekä sille hinnan ja tässä on huomioitu myös mm. tallin kunnossapitokulut – tallirakenteet, tarhat ja laidunlankojen ostamiset eivät ole ilmaisia, ”joku” ne aina maksaa että hevosia voi pitää. Meillähän kasvatus vielä on vielä oikeastikin osa maataloutta, eli maksan tallitoiminnasta Myel:in ja vakuutukset sekä tietysti vielä verotkin – tällöin tietysti työajallakin on (olisi) oikeasti hintansa ja em. yrittäjämaksuista pieni osa sisällytettiin myös laskelmaan. 12 kk ikäisen shettisvarsan pitäis kaikki kulut huomioiden maksaa yritystoiminnan kautta tuotettuna 5100 euroa. 24 kk iässä varsan hinta on 8100 euroa. Eli joka kerta kun myydään shettisvarsa 1200 euron hinnalla alveineen, tuetaan omasta ajankäytöstä 4000 eurolla jonkun toisen harrastustoimintaa – ja aika usein tuosta 1200 eurosta vielä tingitään 300-500 e. Tällä hetkellä meillä on yksi kolme vuotiaaksi kohta kääntyvä myynnissä hintaan 2300 e, kyselijöitä on ollut aika paljon ja aika monen mielestä sopiva hinta nuorelle shettikselle olisi 1500 e. Myyntihinnat sisältävät meillä alv, joka on valtion rahaa ja käy meillä vain kääntymässä, eli 2300 euron ponista itselle tuloa on 1850 euroa. Ja joo, en todellakaan laske työlle hintaa poneja myydessä, hintataso näillä on mikä on.

Tuotantokvarsa

Suurin osa kasvattajista onkin tietysti harrastajia eivätkä tietenkään maksa veroja tai laske työaikaansa hevosten hoidosta, niinpä poistin laskurista kaikki työaikaan liittyvät kohdat ja jätin vain pelkät suorat kulut mitä ponin pidosta tulee eli mm. rehut, kuivikkeet, loishäädöt, rokotukset, kengittäjän, astutusreissu jne, vastaavin summin mitä yllä. Näin laskien 12 kk ikäisen shettisvarsan hinnaksi tuli 1400 euroa mikä onkin jo ilahduttavan lähellä pyyntejä. 24 kk iässä hinnan pitäisi kuitenkin olla jo 2600 euroa, mikä puolestaan on jo lähemmäs 700-1000 euroa enemmän mitä pyynti yleensä on vuotikkaasta varsasta, yleensä vuotikkaita on myynnissä (tavalliset)1500-(hyvät)2000 e hintaan. Shettisten hinta ei myöskään juuri nouse 2- tai 3 vuotiaana vuotikkaan hinnasta, vasta koulutetut ponit kipuavat tuohon 2600 euroon ja sitäkin pidetään usein korkeana. Kun tuohon 24 kk ikäiseen varsaan laskee päälle vaikkapa kolme vuotta lisää elättämistä, varusteet ja kouluttamisen lienee peruskoulutetun shettiksenkin todellinen hinta lähempänä 8000 euroa.

Tuotantokvarsa2.jpg

Laskelmassa on siis huomioitu pelkät todelliset kustannukset, lisähintaa siitä että poni on laadukas suvun, rakenteen tai luonteen puolesta ei ole huomioitu. Välillä miettinytkin että shettiksissä, joissa hyvän ja tavallisen poni hinta-ero ei ole kovin suurin muutenkaan, ei aina hahmoteta sitä että laadukas shettiskin maksaa ja sille muutaman satasen korkeammalle hinnalle on peruste. Eri asia sitten onko se laatu aina sellaista laatua mitä ostaja tarvitsee, siitosarvolla ei liene väliä jos hakee vain harrastusponia lapselle ilman kasvatushaaveita.

Jos laskelman tekee jollekin muulle rodulle nousee kulut suuremmista astutus- ja varsamaksuista johtuen jo vähintään parilla tonnilla ja lisäksi lisäkuluja tulee suuremmasta rehu- ja kuivikekulutuksesta.

Kukaan ei tee tätä ponikasvatusta rikastuakseen, ehkä suurin palkka pikkuponeja kasvattaessa on ollut nähdä ne uudessa rakastavissa kodeissa, joissa tulevat hyvin hoidetuiksi ja pääsevät käyttöön ja näyttöön, jokainen on rakkaudella tehty ja itkun kanssa maailmalle saatettu sai niistä myydessä omansa pois tai ei.