Verano on myyty

Verano on myyty ja siirtyy Ruotsiin Lundstorp siittolaan. Päätös ei ollut helppo mutta toivomme että se saa siellä vielä ansaitsemaansa huomiota ja paljon tammoja.

Kaikkea hyvää rakas Verano ❤

Verano2

Myös Eowyn Ax on muuttanut uuteen kotiin ❤

Vielä on myynnissä 1 v suomenpienhevosori Juolan Myrsky sekä Skattens Sissy tietyin ehdoin.

Mainokset

Nopeat käänteet

Tässä menikin sitten viikko ihan uusiksi kun päädyimme aloittelemaan tallitouhuja uudestaan eli jippiii! meillä voi taas käydä lasten kanssa ponitouhutunneilla, tulla poni- ja kepparipäivään tai ajotunnille omalla hevosella tai meidän ponilla. Ynnä muuta sillä tuossahan ei todellakaan ollut kaikki, touhut tai sanoisinko ”tarjoiluehdotukset” on nimittäin nyt listattu uusille nettisivuille http://axtalli.wordpress.com, jos sieltä ei löydy mitä etsit, kysy niin katsotaan voidaanko järjestää.

Näitä sivuja ei siis kuitenkaan hävitetä mihinkään vaan täällä pysyy tiedot kasvatuspuolesta, tarkemmat tiedot siksi myös poneista ja tietoa asiantuntijapalveluista sekä bloggaaminenkin varmasti jatkuu tällä puolella silloin tällöin. Ajattelin kuitenkin että jakaminen kahdelle eri sivulle palvelee eniten alueen lapsiperheitä ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiakkaita, joille palvelujen löytäminen helposti nettisivuilta voisi olla haastavaa ponien näyttelytulosten, sukutietojen ja asiantuntijablogin syövereistä.

Käykääpä siis tutustumassa uusiin sivuihin!

Niin, ja sellainen juttu vielä että talli jatkaa tänään varmistunein tiedoin edelleen SRL Laatutallina! Ja varmistui myös hyväksyntä Green Care Finland ry:n jäseneksi. SPHT-ohjaaja nimikehän jo vaatiikin SPHT yhdistyksen jäsenyyttä – että kyllä meidän toiminnan laatua nyt tarkkaillaan joka suunnasta ja hyvä niin, tavoitteena on tietysti tehdä asiat mahdollisimman hyvin hevosten ja ihmisten hyvinvointi ykkösprioriteettinä!

Kevytyrittäjyyttä

Nyt alkaa hommat olla valmiina niin että voin tarjota hevosalan monipuolisia  neuvontapalveluita kevytyrittäjyyden kautta eli otan laskutuspalvelu ukko.fi käyttöön.

Jos siis mietit mistä saisit apua vaikkapa seuraaviin asioihin:

  • hevoselle valmennussuunnitelman tekeminen
  • ruokinnan suunnittelu
  • hevosen kunnon ja hyvinvoinnin arviointi
  • miten aloitan ohjasajon/valjakkoajon?
  • mitä ottaa vanhempana huomioon jos lapselle ollaan ostamassa hevosta?

Tai mietit:

  • miten voisin tehdä arkirutiineja tehokkaammin ja suunnittelen hevosalueen toimivaksi (lean), miten toimintatavat välittyvät työntekijöille?
  • miten tiedän että toimin laadukkaasti, mitä voin parantaa?
  • mitä uusia tuotteita voisin kehitellä ja mitä ne voivat maksaa?

Tai vaikka vain haluat hevosestasi kivoja valokuvia, soita niin sovitaan miten voin auttaa.

Voin myös tulla pitämään ratsastusseuralle/tallile luentoja esim. ruokinnan tai valmennuksen perusteista, voin opettaa värigenetiikkaa, voin toimia tuomarina mätsärissä jne.

Ei siis muuta kuin rohkeasti yhteyttä oli ongelma iso tai pieni etkä tiedä mistä aloittaa p. 0405782130

Ensimmäinen verkkokurssi julkaistu! (Iiik!)

Nyt se on tehty! Ensimmäinen verkkokurssi hevoskoulutus.fi palveluun! Aiheena on opas valjakkoajossa 1-tasolla kilpailemiseen ja kurssi on kaikille ilmainen. Vuosittain saan useita kyselyitä valjakkoajossa kilpailemisesta, joten nyt on helppo käydä kurssit materiaalit läpi ja tutustua sitä kautta lajiin ja koulu- sekä tarkkuuskokeiden vaatimuksiin valjakkoajossa eikä minun tarvitse pitää Messenger tai puhelin kurssia kaikille erikseen 🙂

Miten kurssi suoritetaan?

Mene Hevoskoulutus.fi sivustolle valitse Kaikki kurssit linkki ja sieltä edelleen kurssi joka näyttää tältä:

Hevoskoulutus_valjakkoajo1

Klikkaamalla kurssia ja edelleen ”Osta kurssi” sinua pyydetään rekisteröitymään sivustolle, eikä huolta, kurssi on edelleen ilmainen. Rekisteröitymisestä tulee sähköpostiin vahvistuslinkki (muista tarkistaa roskaposti). Rekisteröitymisen jälkeen kirjaudut sisälle palveluun ja pääset kurssille kuin myös muille ilmaiskursseille sekä tietysti voit myös ostaa kurssin palveluin loistavasta tarjonnasta 🙂

Tämä kurssi on yksinkertainen, kirjoitin hieman blogin tapaisesti osioittain eri näkökulmista 1-tasolla kilpailemisesta mm. ajurin ja hevosen valmiuksista ja varusteista. Lopussa on muistilista kisoihin menijöille. Alkuun kirjoitin lyhyesti lajista yleisellä tasolla ja myös kestävyyskoe on esitelty vaikka siinä ei ykköstasolla kilpaillakaan.

Jos kurssin sisällöstä herää kysymyksiä voi liittyä Facebookissa ryhmään jossa käyn tarvittaessa vastailemassa kysymyksiin. Otan mielelläni vastaan palautetta kurssista!

TERVETULOA KURSSILLE!

 

Ajo-opetus ajatuksia

Ajo-opetus on paljon kiinnostusta herättävä keskustelun aihe, yhteen blogitekstiin tuskin saa mahdutettua koko aihetta mutta kirjataan tähän nyt muutamia havaintoja ja ajatuksia.

Ravialalla opetetaan useimmiten näin

Suomessa ajo-opetus perustuu tällä hetkellä paljon siihen miten se ravipuolella tehdään, opetus on aika suoraviivaista, n. 1,5 vuotiaana varsa totutetaan muutaman viikon aikana valjaisiin, ohjasajoon ja kärryihin. Hitaampaa tapaa harrastavat lähinnä työhevosporukka ja valjakkoajoa harrastavat, joskin taitaa työhevospuolellakin Suomessa useimmat opettaa aikalailla samalla tyylillä kuin raviharrastajatkin? Ruotsiin mentäessä ajokulttuuri on jo erilainen kuin Suomessa, työhevosia ja valjakkoharrastajia on enemmän ja ainakin oman näppituntuman perusteella kaikki muu kuin raviajo-opetus tehdään piiitkällä kaavalla. Vuosia sitten jopa Stig H Johansson teki yhteistyötä varsojen ajo-opetuksessa nelivaljakkokuski Tomas Erikssonin kanssa, hevoset olivat kuulemma erittäin hyviä ajaa mutta koska sillä ei juurikaan ollut lisäarvoa kilpailusuorituksiin taisi tämä yhteistyö loppua kokeilun jälkeen.

Ravipuolen ajo-opetustapa on yksinkertaisesti halki poikki pinoon-tyyli, toki opetus tehdään (toivottavasti) yksilöllisesti edeten tarvittaessa, eli tarkoitan tällä sitä, että kaikkeen mahdolliseen siedättämistä ei juurikaan harrasteta. Käytännössä siis varsat totutetaan valjaisiin, ohjasajetaan, käytävällä vähän rymytetään kärryjä ja totutetaan niiden ääniin ja sitten onkin jo kärryt perässä ja lähdetään ajamaan. Nopeaa opetusta turvataan useimmiten sekillä ja potkuremmillä, korvat useimmiten kiinni ja silmälaput suitsissa. Opetuspaikka on usein raviradalla/ratatallilla, jossa on tilaa päästellä jos varsa lähtee loikkimaan.

Ravipuolella nopeaa opetusta perustellaan tietysti sillä että monet haluavat ravikilpailuihin lämminverisillä jo 2-vuotiailla ja viimeistään 3-vuotiaina ja suomenhevosilla viimeistään vuotta myöhemmin ja kun hevosen ei tarvitse käytännössä osata juuri muuta kuin vetää koppakärryjä/hiittikärryjä/kilpakärryjä ei siedättämiseen panosteta samalla lailla kuin vaikkapa työhevosta kouluttaessa, jonka perään halutaan ehkä jos jonkinlaista vekotinta. Lisäksi joku perustelee tietysti sillä että hyvä ajohevosia hevosista tulee näinkin.  Kunhan varsa oppii ja pysyy rauhallisena, ei tässä opetustavassa sinänsä mitään vikaan ole mutta toisaalta, jos kiirehditään voi olla että hevosesta ei tule ajohevosta – tai ainakaan kovin miellyttävää sellaista – näin tietysti voi käydä kaikessa opetuksessa ellei omaa sitä kuuluisaa hevosenlukutaitoa. Kun opetus onnistuu, ei kokemuksen karttuessa yleensä ole ongelmaa opettaa ravityylillä ajettua ja opetettua hevosta muihinkaan töihin sikäli mikäli se luonteensakin puolesta erilaisiin töihin soveltuu. Luonne kun on loppujen lopuksi aika olennainen osa toimivaa ajohevosta, myös hevosenkäsittelijän.

Työ- ja valjakkoajon opetustapoja

Työ- ja valjakkohevosten koulutus tehdään yleensä paljon pidemmän kaavan kautta. Suomalaisten työhevosten opetustavoista en nyt uskalla kuitenkaan kommentoida oikein mitään kun en ole niihin perehtynyt, luulen että nekin opetetaan Suomessa useimmiten ravityylillä ens alkuun..? Mutta ulkomailla, jo Ruotsissa, työhevoset ja valjakkohevoset opetetaan pidemmällä kaavalla asteittain kaikenlaisiin ajossa eteen tuleviin asioihin siedättämällä (eli opettaen ilman että pelkokynnys ylittyy) – ja varsinkin takana tuleviin asioihin. Siellä opetusperinne heijastuu myös esim. shettisten ajo-opetukseen, joka Suomessa tehdään useimmiten  em. ravityylillä. Tämä pidemmän kaavan tyyli on Suomesta johonkin hävinnyt  tai ainakin jäänyt pienemmän (työhevos)porukan käyttöön, sillä näihin asioihin en oman hevosurani aikana ole täällä juurikaan törmännyt?

Työ- ja valjakkohevoset opetetaan ensin tietysti valjaisiin mutta sitten tehdäänkin liuta harjoitteita, joita ravipuolella ei harrasteta. Ensin vetoliinoihin totuttaminen, siihen että ne koskevat jalkoja joka puolelta, sitten laahaavat perässä (yksi puoli kerrallaan, sitten molemmat), vetoliinoilla vedetään karttua,  myöhemmin rengasta, lanaa… Kun vetoliinat on opetettu ja perässä vedetty jos mitä ääntä pitävää opetetaan aisat, irtoaisalla yksi kerrallaan ja lopuksi laahus. Kaikkien juttujen vetämistä tehdään erilaisilla pinnoilla, nurmella, hiekkatiellä, tallinkäytävällä… Vetovastukseen voidaan totuttaa ensin niin että vetoliinoja ”vedetään taaksepäin” perässä kävellen ja hevonen hoksaa näin nojata rinnustinta vastaan.

Topi2

Siedätetään tietysti myös kaikenlaiseen muuhun, mäkivöistä saattaa roikkua kanisteri jossa on kourallinen kauraa ja joka koskee jalkoihin, kylkiin ja rapisee samalla tai ohjasajajalla voi olla narunnokassa kädessä kasa peltipurkkeja joita vedetään perässä (voidaan päästää irti jos tilanne vaatii). Näin videon jossa hevosia ajettiin muovipullomeren läpi ja siedätettiin näin siihen että jaloissa voi pyöriä tavaroita. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana kunhan siedättämisen tekee hevosta pelottamatta ja maalaisjärkeä käyttäen.

Ruotsissa kouluttamiselle on oma sanansakin, kun kaikenlaista on tehty ja hevonen on niihin oppinut, on hevonen ”miljötränad” eli  vapaasti käännettynä: yhteiskuntakelpoinen 🙂 Ja tätähän tehdään siellä myös ratsuille.

Hevoset on tietysti valjastettu ulkona ja äärimmäisen tärkeänä pidetään että ne seisovat paikoillaan ja pysähtyvät eri paikoissa ja tilanteissa. Se on kaiken a ja o jos matkan varrella jotain sattuu tai valjaita pitää korjata tai säätää.

Vaunujen eteen opetetaan ensin kävelemällä aisojen yli ja peruuttelemalla niiden väliin. Vaunua vedetään ensi perässä ilman että hevonen on niissä kiinni, ja aloitetaan yksiakselisella, kaksiakseliseen siirrytään vasta kun hevonen toimii yksiakselisella.

Kaiken siedättämisen lisäksi hevonen opetetaan luonnollisesti ohjasajossa täysin toimivaksi ennen kuin vaunu laitetaan perään, eli se pysähtyy, seisoo paikoillaan ja tekee siirtymät pyynnöstä, kääntyy sujuvasti ja ylipäätään tietää mistä on kyse ts. hevonen on hallinnassa. Seuraavaan vaiheeseen ei siirrytä ennen kuin edellinen toimii ja hevosen on pysyttävä rentona ja rauhallisena koko ajan.

Oma opetustapa on aina ollut sanotaan nyt ”vähän raviopetusta perusteellisempi” mutta lajin vaihto valjakkoajoon takasi sen että enää ei tulisi mieleenkään laittaa kärryjä nuoren perään, jonka en kokisi olevan hallinnassa ohjasajaen ja tarpeeksi siedätetty kaikenlaisiin juttuihin. Kaikkea ei voi ennakoida ja tehdä, mutta hyvin paljon kyllä voi. Viisaammilta olen kuullut että toimivan kaikkeen käyvän ajohevosen saa 10 000 tunnin työllä, oikoteitä ei ole. Hyvin paljon on myös kiinni hevosen perusluonteesta, toiset kestävät enemmän asioita kuin toiset ja herkkien kanssa on oltava erityisen maltillinen. Kaikista ei välttämättä ole ajohevoseksi, eikä tarvitsekaan olla, harkintaa käyttäisin jos hevosella on erityisen voimakas pakoreaktio tai se on erityisen arka takaa jo lähtökohtaisesti tai sen reaktiomalli hankalissa tilanteissa on takapään käyttäminen (potkut tai pukittelu erityisen herkässä). Ainakin kannattaa varata reilusti aikaa. Myös hevosen käyttäytymisen perusasiat tulisi olla hallinnassa jotta ymmärtää mitä on tapahtunut jos varsa lyö opetuksessa maate.

Vaikka hevosella olisi jo ajettukin voi toki hevosta lisäkouluttaa. Haltiaa on ajettu koppakärryistä ja se on vetänyt ketjuja, rengasta ja kakkula aisoja länkivaljastuksella, kun teimme perjantaina vaunukauppaa tuli mukana valjakkovaljaat joten niitä sovittaessa (pahoittelut likaisesta käytävästä ja valjaista, en pessyt niitä vielä…) oli kätevä samalla harjoitella vetoliinoja jaloissa ja jalkaa ”jumissa” vetoliinassa, sekä vetoliinoja korkealla takajalkojen välissä (mitä on tehtykin jo). Haltia on siitä kiva hevonen ettei ole kovin reaktiivinen eikä oikeastaan mikään juttu ole ollut sille arveluttava, se ottaa kaiken vastaan rauhallisesti.

Kaikille hevosille olisi eduksi opettaa että jos jalka jää johonkin jumiin, on hyvä odotella rauhassa että ihminen tulee auttamaan. Luontainen reaktiohan hevoselle olisi hätä, paniikki ja riuhtominen ja se ei taas ei ole toivottavaa jos vetoliina kesken maratonesteen päätyy jalan väärälle puolelle, joten miksi ei totuttaisi siihen jo etukäteen, reaktio ajossa voi sitten olla alkuhämmennyksen jälkeen lievempi ja mikään ei ole niin tärkeää ajossa kuin turvallisuus.

 

 

Teki ajo-opetuksen niin tai näin niin kaikkein tärkein opettajan ominaisuus on hevosenlukutaito, niin pitkälle ei saa ruuvia vääntää että hevonen säikähtää opetusvaiheessa kunnolla, sillä pelkoehdollistumista on vältettävä ajo-opetuksessa kaikin keinoin JOS haluaa varmasti turvallisen ja hyvän ajohevosen. Pelkotilat ovat siitä haastavia että ne saattavat kytkeytyä päälle pitkänkin tauon jälkeen jos taustalla on epäonnistumisen kokemuksia. Ja turvallisen ajohevosen saa vain huolellisesti kouluttamalla ja rutiinia keräämällä vaatimustasoa asteittain kohottaen.

Jos hevonen on sitten koulutettu piiiitkän kaavan mukaan ja se suhtautuu kaikkiin asioihin rauhallisesti, tuliko samalla tapettua kaikki vauhti ja eteenpäinpyrkimys hevosesta? Ei tullut. Tai lajia nimeltä valjakkoajo ei olisi olemassa… Oleellista on että vauhti ja eteenpäinpyrkimys on hallittavissa, hallitsematon ajohevonen on vaarallinen paitsi itselleen ja ajurille myös ympäristölleen.

Ellei tiedä miten tehdä, kannattaa varsa viedä ajo-opetukseen ammattilaiselle.

 

Onnellista Uutta Vuotta!

Kaikenlaista mahtui taas tähänkin vuoteen 2017, 2018 tavoite on vähentää ponimäärää edelleen, eli jos jäi mieluisa joululahja saamatta, kannattaa olla yhteydessä

Meillä ei ihmeellisiä suorituksia haettu eikä saavutettu tänä vuonna, valjakossa ei kisattu lainkaan ja näyttelyissäkin käytiin vain pakolliset. Arwen sai Hippokselta ykkösen ja Kheled-zaram kakkosen mutta toki näillä tuloksilla molemmat emätammat Lettu (Swinghill’s Paulette) ja (Skattens) Sissy saivat AB jälkeläispalkinnon vaatimukset täyteen!

Sissyn Tanskaan myyty poika Gwaihir hyväksyttiin siellä heti 3 vuotiaana siitokseen, joskin pisteet olivat pienoinen pettymys, toivottavasti poika kerää massaa vanhetessaan ja miellyttää myöhemmin enkkutuomareita enemmän

Erikseen voi mainita että suomenhevoset (! juu kyllä, kukapa olisi uskonut) ovat ilmeisesti tulleet meille jäädäkseen niinpä niitäkin on nyt kaksi Myrskyn muutettua meille loppuvuodesta.

Kiitos kaikille Veranon morsiamille kaudesta kuin myös kaikille veranolaisille ja omille kasvateille ja myös muille entisten hevostemme uusille omistajille kuulumisista ja kuvista vuoden mittaan, ihana teitä on seurata

Kiitos kaikille hevosystäville ja vielä erityiskiitos myös Heidi Sinda valmennuksista meillä, ihan mahtavaa päästä treenaamaan rakkainta lajia kotona 🙂 We love Drivingsport!

Ei Uuden Vuoden lupauksia muuta kuin että edelleen, hevosen parhaaksi

Kla1

Eettistä pohdintaa jalostuksesta

Etiikkaa olen sivunnut aikaisemmassakin kirjoituksessa jalostukseen liittyen, mutta koska kirjoitukseni Pieberin Lipizza siittolasta kertovan dokumentin ohjelmakuvauksesta on poikinut muutamia kommentteja, joissa oletetaan että toimittaja esittämä kritiikki meni ihon alle siksi koska kritiikki sattuu hevoskasvattajan omaan nilkkaan, niin tehdäänpä tässä selvemmäksi tämän hevoskasvattajan ajatuksia etiikasta ja jalostuksesta.

Minuahan ei nimenomaan kaivellut itse dokumentti kloonauksineen tai nylkemisineen vaan toimittaja yksipuolinen ja asiavirheitä sisältävä analyysi ohjelmasta, toimittajana voisi kuitenkin perehtyä aiheeseen edes vähän ennen kuin siitä kirjoittaa, jotta ymmärtää dokumentin pointin oikein eikä suinpäin yleistä näkemäänsä kaikkeen hevoskasvatukseen.

Mikäs se pointti dokumentissa sitten näin hevoskasvattajan silmin oli jos se on jäänyt epäselväksi? Keskustelun herättäminen, perinteisen hyvän jalostustavan esille tuominen ja realistisesti senkin kertominen mitä ihminen on valmis tekemään ”täydellisen hevosen eteen”. Keskustelussa ja avoimessa dokumentissa ei ole mitään vikaa, ei todellakaan! Päinvastoin. ”Vikaa” on vain sillä kohtaa jos aletaan yleistää ohjelmassa esitettyjä epäeettisiä asioita kaikkeen hevoskasvatukseen, kuten toimittaja ohjelmakuvauksessaan.

Ajatuksia kasvattamisesta meidän leveysasteilla

Mitä jalostus sitten on meidän tavallisten suomalaisten kasvattajien näkökulmasta? Useimpien rotujen kasvatus perustuu jalostusohjesääntöihin, esim. suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna tänä vuonna 110 vuotta. Jalostusohjesääntö kuvailee minkälainen rodun edustajan kuuluu olla ja minkälaiset saavutukset ovat riittävät, jotta esim. ori hyväksytään jalostukseen, siinä on listattu myös hylkäävät terveydelliset viat. Tämä on ohjenuorana kaikkien suomenhevosta kasvattavien käytössä. Pienten populaatioiden, (kuten suomenhevosten maailman mittakaavassa) jalostaminen on tietysti haasteellisempaa kuin isojen maailmanlaajuisten rotujen (enemmän valinnanvaraa) ja pienissä roduissa on valinnoissa oltava erityisen tarkka, vaikkapa vakavan sairauden sivuuttaminen jalostuksessa voi olla pienessä populaatiossa kohtalokasta jos/kun se pääsee lisääntymään liiaksi. Toisaalta, jos karsitaan kovalla kädellä, loppuu hevoset mitä kasvattaa. Jalostus on enemmän kuin mitään muuta, tasapainoilua.

Toisin sanoen jos on yhtään perehtynyt jalostuksen perusteisiin, ymmärtää että vaivaisten hevosten kasvattaminen ei johda kovin pitkälle, ei omassa kasvatuksessa eikä rodussa, ymmärtää että monimuotoisuutta on ylläpidettävä sillä muuten loppuu materiaali mistä valita, ymmärtää että ei korosteta vanhemmissa samoja vikoja vaan etsitään täydentäviä ja toisiinsa sopivia pareja (näitä valintoja, keskusteluja ja hevosten tutkimisia näimme myös em. dokumentissa). Pidemmän päälle esim. kloonaus ei olisi edes kestävä vaihtoehto, sillä klooni/-t veisi eteenpäin vain yhtä ja samaa perimää (suomeksi: jalostus ei etene) – se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö kloonaamista joku urpo kuitenkin tee, ”koska mä voin”.

Eli entäs kloonaaminen maalaisjärjellä varustetun normaalin hevoskasvattajan näkökulmasta? Niin, ehkä se on joidenkin rikkaiden ja – kuten dokumentin amerikkalaisrouvan – henkilöiden toimintatapa ja valinta, silloin kuin ei hyväksy että se yksi täydellinen hevonen tuli elämään, eli ja kuoli, ehkä juuri silloin kun se nylkeminen on liikaa ja kaipaa sille yhdelle hevoselle ikuista elämää. Meille muille se ei ole vaihtoehto, edes rahallisesti 😀 , ja väittäisin että useimpien (suomalaiskasvattajien) mielestä kloonaaminen on myös eettisesti täysin väärin, ainakin minun mielestä on. Se mitä mieltä minä olen ei valitettavasti estä ulkomaalaisia rikkaita kloonaamasta hevosiaan – mutta asian voi silti esittää realistisesti ja oikeissa mittasuhteissa (kuten dokumentissa), leimaamatta kaikkia hevoskasvattajia kloonaajiksi tai häikäilemättömiksi täydellisyyden tavoittelijoiksi (kuten toimittaja teki).

Jalostus on vaikea laji, ihminen voi vain valita parhaan tietonsa mukaan yksilöitä jalostukseen mutta luonto valitsee geenit, valitettavasti ja tottakai monelle on suuri houkutus sörkkiä luontoa jos siihen on kehitetty mahdollisuus. Itsekin tavallaan sörkin, Veranosta otettiin skeletal atavism testi eli geenitesti joka kertoo kantaako se kääpiökasvuisuutta aiheuttavaa geeniä. Hyödynsin siis nykyteknologiaa hevoseni geeniperimän selvittämiseksi ja rodun hyväksi, hyi minua. Geeniä ei onneksi ollut. Jos näin voi välttää lisäämästä vikoja rodussa, mielelläni testaan myös jatkossa muita sairauksia, joihin testejä tulee. Kaikkea ei voi välttää mutta vältetään edes niitä mitä voi.

Mutta on toki hevosten jalostaminen mennyt överiksikin, näin käy väistämättä kun ihminen alkaa jalostaa jotain puhtaasti oman mieltymyksen mukaan. Kamalimmat esimerkit löytyvät jenkki arabeista koveroine päineen. Itse ajattelen että rodut joissa näyttelyt tai pelkkä tuomarointi ovat pääosassa ylilyöntejä tulee helpommin, sitä kasvatetaan mikä tuomareiden mielestä on kaunista ja jos näyttelyssä pärjääminen on kasvattajan päätavoite alkaa tuomarilinja ohjata jalostusta enemmän kuin se mitä jalostusohjesääntö tai terve järki sanoo – tämä on nähty jo koirapuolella, moni rotu muistuttaa alkuperäisiä rodun edustajia enää etäisesti ja rodunomaiset piirteet on viety äärimmilleen terveyden kustannuksella.

Sen sijaan roduissa joita käytetään aktiivisesti on mahdollista pysyä terveemmissä linjoissa, urheilla ei voi jos hevosessa on isompaa vikaa ja siksi hevosurheilun lajit ovat monelle rodulle pelastuksia – hevonen ON luotu liikkumaan. Jos kohta suorittavissa roduissakin on jo ongelmia nähtävissä, valitettavasti.

Uuden eläinsuojelulain luonnokseen en ehtinyt vielä perehtyä mutta vanhakin sanoo:

”8 §
Eläinjalostus ja geenitekniikka

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys.

Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.”

Siinä on itse kullekin eläintenkasvattajalle haastetta. Miten esimerkiksi karsisit kaikki vaivaiset suomenhevoset siitoksesta? Loppuu käytettävät yksilöt muutenkin pienen rodun kohdalla aika äkkiä. Päästetään kaikki vapaaksi ja annetaan luonnon hoitaa? Välillä on joidenkin asioiden kanssa elettävä ja vasta pitkäjänteinen työ voi korjata menneiden aikojen virhevalintoja, (hevosten) jalostus on tuskallisen hidasta eikä kelloa käännetä noin vain, siksi valintojen täytyisi aina olla hyvin harkittuja. Ja silloinkaan ei voi aina tietää mitä kaikkea geeneissä kulkee mukana.

Tekstiä tuli taas ihan liian pitkästi, joten yhteenvetona: kukin kasvattaja tehköön valintansa parhaan olemassa olevan tiedon mukaan ja eettisesti hyvältä pohjalta tavoitteena terve, kestävä ja käyttökelpoinen hevonen.